Tässä me isin kanssa vähän hullutellaan - jiihaaaa!

Tässä olen joulupukin apulaisena. Keskityin tänä jouluna enimmäkseen ihanan kirkkaisiin joulupapereihin ja naruihin. Niitä oli mukava reipiä ja tietysti maistella!

HEI LAJITOVERINI!

Olemme äidin kanssa todella pahoillamme tämän sivuston viime aikaisesta laiminlyönnistä. Olen valvottanut äitiäni jo kohta seitsemän kuukautta ja tämä on uuvuttanut hänet. Kuviakaan ei olla paljon otettu, mutta laitettiin sentään muutama mukaan.

Olen kuulkaas jo aika iso poika. Kuuden kuukauden neuvolassa mittani olivat 11,4kg ja 72cm. Olin siihen aikaan elämäni toistaiseksi kovimmassa flunssassa (korkean kuumeen kera) ja myöhemmin selvisi että toisessa korvassani oli myös tulehdus. Näistä kaikista on jo onneksi toivuttu ja jaksan taas touhuta täysillä. Muista ulkoisista kehityksistä sen verran, että hiuksissani näkyy pienimuotoista kasvua ja hampaita suussani on kahdeksan.

Liikkeelle lähteminen kohdallani on enää ajan kysymys. Kannattelen itseäni etunojassa polvista ylöspäin, toisena hetkenä nostan peppua ja samalla tuon toista jalkaani vartaloni alle. Vielä kun ymmärtäisin yhdistää nämä kaikki! Peruutusvaihteen olen jo löytänyt ja osaan myös pyöriä ns. akselini ympäri. Ensimmäiset tutkimusmatkat on siis jo tehty! Tällä hetkellä omaan myös vimman hakata käsiäni. Rummuttelen lattiaa, pöytää, tms. joko paljaalla kädellä tai lelulla tai sitten huidon helistimiäni (mieluiten kovaäänisimpiä). Tämän lisäksi jalkani käyvät kuin singeri, niin istuessani, mahallaan kuin selälläänkin. Osaan jo komeasti istuakin ja tykkään siinä samalla valikoida leluja lelukopastani.

Olen niittänyt mainetta päristelylläni. Voimakkaimmillaan taitoni on silloin kun olen väsymyksen uuvuttamana. Silloin ei roiskuvan rään määrällä ole rajaa. Öisinkin saatan päräyttää ilmaan muutamat pöristelyt.

Meillä on muuten menossa joku ihmeelinen unikoulu. Tarkoittaa näemmä sitä että minulle annetaan öisin vain vettä. Tuo juoma ei kuulu suurimpiin herkkuihini ja siksipä en viime yönäkään viitsinyt itkeskellä kuin kerran. Syödään ja juodaan enemmän sitten päivisin!

Riemukasta Uutta Vuotta teille kaikille Ü

NEUVOLASSA

"Tyytyväinen, kontaktinhakuinen poika. Jäntevä on. Viihtyy hyvin vatsallaan, jaksaa nostaa vartaloaan siinä ja touhuta lelujen kanssa.", kirjoittaa neuvolantäti viiden kuukauden käynnillä. Naureskelin jälleen terveyskeskuksen tädeille hurmaten kaikki ohikulkijat. Neuvolahuoneessa leikin ihanalla värikkäällä ja helisevällä tähdellä, samalla liikennematolla makoillen. Tietenkin myös maistelin tähteä ja lopputuloksena täti joutui laittamaan lelun pesuun. Sain myös rokotteen, mutten tälläkään kertaa huomannut pistosta kaikelta touhuamiseltani. Olen 70cm pitkä ja painan 11,150kg.

Tähän voisin vielä lisätä uutisen: viikonloppuna minulle puhkesi kaksi ylähammasta. Pian virnistelen siis jo neljällä hampaalla!

Tänään menemme äidin kanssa elämäni ensimmäisille lastenkutsuille. Tyttöystäväni Ainolla on tänään 1-vuotissyntymäpäivä ja meidät on kutsuttu juhliin. Äiti lupasi yrittää ottaa kemuista kuvia ja tuoda sitten muutaman tänne teillekin nähtäväksi.

Hei taas ensi kertaan!

Olen 5 kuukautinen Ü

Näin hienosti sujuu istumiseni syöttötuolissa. Tässä istuimessa olen herkutellut jo mm. perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalia, ruusunmarjaa, vadelmaa, persikkaa ja kanaa. Olen todella innokas ruokailija! Äidin mielestä ehkä vähän liikaakin, sillä minulla on tapana hyökätä suullani lusikkaan ja ruokailun häämöttäessä loppuaan kurkotan niin etukenossa että leukani on pöydässä kiinni.

Vauvauinnissa olen jo aloittanut sukelluksien harjoittelut. Uimassa minun päälleni lasketaan ämpärillä vettä, samalla kolmeen laskien ja tämän jälkeen minut vetäistään veden alle, ikään kuin sukeltaisin. Olen tehnyt tätä tosi reippaasti, itkemättä kertaakaan. Uintikerralla saa aina tehdä niin monta sukellusta kuin on ikää kuukausissa. Ensi kerralla on edessä "alkeissukelluksia"!

Sain ystävältäni Ainolta lainaksi tämän hyppykiikun. Kuva on täysin lavastettu, sillä minulla ei ole minkäänlaista ymmärrystä mitä tässä vekottimessa pitäisi tehdä. Tämän vuoksi keskitynkin vain ihailemaan makuuasennosta äitini heiluttellessa keinua. Ja tekee kyllä tiukkaa että mahdun edes kyytiin, kaikkine reisimakkaroineni. Äidin mukaan minun täytyy vielä jonkin aikaa harjoituttaa jalkavoimiani sekä vartalonhallintaani ja sitten päästään itse asiaan. Pääsin muuten yhtenä päivänä Akseli-kaverini syöttötuoliin - äitini ei olisi tätä vielä sallinut, mutta olinkin kylässä isin kanssa (en saisi vielä istua, koska en jaksa pitää itseäni pystyssä). Joka tapauksessa, sain mahdottoman riemuhepulin ja osoitin tällä että pian se tuoli on hankittava.

Raija-mummikin vieraili meillä muutaman päivän. Leikimme leluillani, katselimme kirjaani ja muuten vaan naureskelimme. Mummille isot halaukset! Tässä samalla terveisiä isin Someron serkuille, Veetille ja Vilmalle. Toivottavasti teillä oli mukavaa Nokian Eedenissä!

AINUTKERTAISIA ILMEITÄ

Meillä on välillä näinkin hauskaa - ainakin isin kanssa Ü Äitini mielestä olen alkanut kyllästymään hänen naamaansa ja pimitän hekottelujani isille. Tämä siksi että isin ei yleensä tarvitse kuin katsoa minua ja alan hymyilemaan, yksikin sana siihen päälle ja käkätys raikaa. Eilen huomasin myös että osaan kirkua. Olenkin tässä testaillut, kuinka suurta volyymia saan aikaiseksi ja mitenkä kauan vanhempani tai tässäkin tapauksessa lähinnä äiti jaksaa ilakointiani kuunnella.

Kuten huomaatte, äitini harjoituttaa jo tässä vaiheessa pallosilmääni.

Tämän syksyn kuuminta uima-asumuotia. Ja näillä "Michelineillä" kelpaa... Ü

NELJÄN KUUKAUDEN NEUVOLA

Pituus 68,5cm ja paino 10,050g. Tällä kertaa oli lääkärineuvola eli tarkastettiin silmät, korvat, keuhkot, jne. Painosta hiukan huomautettiin, että sitä voisi olla hiukan vähemmän. Niinpä meillä onkin edessä pienimuotoista unikoulua, että saamme yötissittelyjä harvennettua (äidin mielestä tervetullutta, 1/2-1h välein herääminen on sietämätöntä). Lääkäri totesi että ilmeisen reipas poika, kun Aku vaan höpötteli ja naureskeli tutkittaessa.

KUULUMISIA

Heissan! Viime kerrasta onkin vierähtänyt aikaa. Äitini ei ole väsymykseltään (olen valvottanut öisin), sairasteluiltaan (kuumetta, flunssaa) sekä muilta kiireiltään (minun viihdyttäminen) yksinkertaisesti ehtinyt kertoilla meidän kuulumisia. Ja paljon onkin ehtinyt tapahtua!

Tärkeimpänä tietenkin se että täytin viime sunnuntaina 4 kuukautta! Mitään juhlia ei pidetty, jo sen takia että äiti oli kipeänä. Isillekin sattui juuri tuolle päivälle pelireissu. Niinpä minä vietin suurimman osan päivästä hoidossa, Sandellin Ritun ja Raken luona Tavinpolulla. Pääsin Ritun kanssa keinumaan ihan oikeaan leikkipuiston keinuun ja vauhti sai minut hekottelemaan. Äidin kanssa etsimme tänään keinua tästä kodin lähettyviltä ja saimmekin vinkin naapurin Eeron äidiltä mistä sen löytää. Toivottavasti ehdimme vielä leikkipuistoon ennen keinujen poisvientiä.

Äiti päätti pari viikkoa sitten että aloitamme soseiden maistelut. Reilun viikon päivät lusikoimme perunaa, puoli teelusikallista päivässä ja tällä viikolla olemme lisänneet mukaan porkkanaa. Ja minulle maistuu! Avaan reippaasti suuni kun äiti sanoo "AAA" ja mussuttelen alas kaiken minkä saan. Yhtenä päivänä parahdin ihan itkuun, kun en saanutkaan enempää sosetta.

Viime viikolla päätin yllättää äidin. Jäin olohuoneen lattialle makoilemaan selälleni ja kun äiti palasi, olinkin kääntynyt masulleni. Äiti käänsi minut takaisi selälleen ja minä ähräsin itseni masulleni. Enää minua ei sitten jätetäkään hoitopöydälle yksikseni tai sänkyyn ilman barrikaadeja. Olen myös oppinut varaamaan käsilleni. Tätä teen etenkin silloin kun pieni koripalloni pyörii näkökentässäni (äiti harjoituttaa pallosilmääni Ü).

Viime viikolla aloitin ensimmäisen harrastukseni, vauvauinnin. Uinnin ajankohta on vanhempieni mielestä vähemmän herkullinen: lauantai klo 8:00. Mutta tämä ei minua ainakaan viime lauantaina harmittanut. Aluksi ihmettelin kovasti veden kohinaa ja olin hiukan hämilläni asusteestani ja siitä että minut oli kääritty isoon pyyhkeeseen. Altaaseen mentyämme päästin pienet itkut kun minua uitettiin masullaan. Hetken levättyäni äidin hartialla lähdin uuteen nousuun ja sen jälkeen riemullani ei ollut rajaa. Virnistelin, naureskelin ja näytin ihan siltä kun osaisin jo uida eli heilutin käsiäni ja potkin (niin että jopa isillä oli tekemistä pidellessään minua käsivarrellaan). Uinnin jälkeen uni maistui todella hyvin ja otinkin päikkäreitä päivän aikana moneen kertaan. Ja harjoittelu tekee mestarin: kotona teen kuivaharjoittelua uintitekniikkani parantamiseksi eli pistelen uintipotkuja pyllypesulla käydessä. Tosin, vessan lavuaarissa suoritukseni jäävät aavistuksen vajaiksi.

Ikävämpänä uutisena on se että olen parasta aikaa elämäni ensimmäisen flunssan kourissa; onneksi jo hyvin paranemassa. Tässä siis syy rikkonaisiin yöuniini, yhdessä hampaiden puhkeamisen kanssa.

Tällä kerralla emme saa laitettua kuvia minusta, mutta lupaamme tulla lisäämään niitä lähipäivinä.

HOIDOSSA

Pääsin nauttimaan ensimmäistä kertaa ajasta ilman isiä ja äitiä. Tuula-mummi ja Asta-täti tulivat hoitamaan minua siksi aikaa kun isi ja äiti olivat Antin 3-kymppisillä. Meillä oli oikein hauskaa! Kävin vaunuttelemassa mummin kanssa, leivon Astan kanssa omenapiirakkaa ja katsoimme yhdessä Pekka Töpöhäntää. Tietysti minun piti laittaa vähän haastetta peliin Ü Päätin huutaa itseni hikeen ennen nukkumaanmenoa ja torkkua alkuun koiranunta. Satu-äiti oli harmikseni väsynyt ja palasi ajoissa juhlista. Jekkuni loppui lyhyeen kun minut keinutettiin sitterissä uneen. Yösyötöillä sain edelleen pullomaitoa hoitotädeiltäni, koska kävin äitini kotiuduttua tietenkin heti tisseihin kiinni. Mitään ei minulle niistä annettu (!), koska äiti oli maistellut juhlissa siideriä. Aamulla olin ikionnellinen kun pääsin äidin syliin ja tisuttelemaan. Toivottavasti mummi ja Asta tulevat taas pian minua katsomaan!

ENSIHAMPAITA!

Totta se on! Minulle puhkesi menneellä viikolla kaksi hammasta. Siinä selvisi vanhemmillenikin syy, miksi olen ollut jokusen päivän huonouninen. Kauheasti en uusia aarteitan viitsi kuitenkaan esitellä; äidille ja isille suostuin porua vääntäen ne vilauttamaan. Kieltämättä purukalut tuntuvat hiukan omituisilta. Siksi mutustelenkin kovasti alahuultani sekä kieltäni ja maistelen enemmän ja enemmän lelujani. Vanhempieni tyrkyttämä tutti on myös viipynyt ennätyksellisiä aikoja suussani. Kunhan hampaani kasvavat isommiksi, lupaan tulla hymyilemään teille tänne sivuille!

KOLMEN KUUKAUDEN NEUVOLATARKASTUS

Painoa olen kerännyt 9,640kg ja pituutta 66cm. Neuvolan täti kirjoittaa neuvolakorttiini: "Aku on iloinen, reipas poika. Jaloilla toimii uutterasti. Pään kannatus hyvä. Katseella seuraa helistintä. Iho hyvä. Kasvaa upeasti." Sain samalla reissulla rokotteenkin! Sen anto tapahtui niin nopeasti, ettei ilmeenikään värähtänyt. Naureskelin vaan tädille. Tänään saatan kuulemma olla kuumeinen ja/tai ärtyisä.

Leikkejä ja leikkikavereita

Pupun kanssa köllimässä (otteeni lelusta kirposi juuri kuvaa otettaessa)

... sitten Bää-lampaan kanssa.

Aina en vielä välttämättä tartu helistimeeni oikeaoppisesti, mutta ketä kiinnostaa!

Tässä hiukan parempi taidonnäyte, maisteluiden kera.

Asta-täti yrittää salakavalasti saada minut innostumaan squash-harrastuksesta. Tässä olemme juuri seuraamassa Mika-sedän ottelua (jonka setä muuten voitti!). Minun sydämeni silti sykkii koripallolle!

SIIS MITKÄ NÄÄ ON?

Mulle iskettiin yhtään mitään kysymättä tämmöset korville. Onko tää joku uus pipo? Okei, näytän tän ekan kerran innostuneelta, mut en tiiä tuleeko koskaan toista kertaa... Ai, näitä kuulemma käytetään korispeleissä.