Makoisaa joulua teille kaikille!

Toivottavat pukin apulaiset, Aku ja Mea

OSAAN KÄVELLÄ!!

Siitä se sitten vaan lähti, kävelyni nimittäin. Ja minua ei pysäytä mikään! Hihkun onnesta tepastellessani ja äidin laskema ennätykseni on jo kahdeksan askelta.

"Mea, ota tämä kärry ja tuu mun perässä", pyytää Aku. Äiti unohti aiemmassa tekstissä mainita että Aku on jo todella reipas pukemisessa ja riisumisessa. Housut ja sukatkin sujahtavat hienosti jalkaan. Ulkoa tultaessa Aku riisuu jo itse kaikki tamineensa! Äiti ja isi ovat todella ylpeitä!!

TÄÄLLÄ OLLAAN...

pitkän hiljaiselon jälkeen. Osa on saattanut jo menettää uskonsa näihin sivuihin (niin mekin melkein). Mutta kerrotaanpas mitä tänne Nokialle kuuluu!

Olemme jo kovaa vauhtia valmistelleet joulua. Aku on maistellut moneen kertaan pipareita ja torttuja, joulutonttu kävi hakemassa joulupukin kirjeen ikkunalaudalta ja äiti on ripotellut koristeita ympäri kotia. "Nyt se pukki tulee", huudahtaa Aku jokaikinen aamu joulukalenterin luukun avattuaan. Ei joulupukkia odotetaan jo kovasti. Aattoa vietämme perinteisesti omassa kodissa ja olemme kutsuneet lähisukua kanssamme juhlimaan.

Eilen vietettiin päiväkodissa joulujuhlaa. Lapset esittivät hienoja leikkeja ja lauluja. Välillä Akun täytyi pinkaista omalta paikaltaan tarkistamaan, että isi ja äiti olivat omilla paikoillaan. Samalla reissulla Mea sai tutkia ja tutustua päiväkotiin ja täteihin. Mean tarhaura kun alkaa tammikuussa, Sammaltassujen ryhmässä. Aku siirtyy samalla ISOMPIEN ryhmään eli hänestä tulee Tuohitossu. Isoja muutoksia siis piakoin edessä!

Mea on edelleen erittäin touhukas tyttö. Seisominen ja puita pitkin kulkeminen sujuvat kuin vanhalta tekijältä. Käveleminen taitaa olla enää uskalluksesta kiinni. Mean on juuri oppinut taputtamaan ja on todella innokas taitoaan esittämään. Neiti on myös kova laittamaan Akun leikkejä palasiksi - oli esillä sitten junarata, legot, pikkuautot tai ihan mikä tahansa muu. Roskien bongailu, tavaroiden levittely, kenkien lajittelu ja vessaaan karkaaminen taitavat olla tällä hetkellä Mean suosikkipuuhia. Ai että, kun ehtii livahtamaan vessaan ja ehtii rullata vessapaperia ennen kuin äiti huomaa Ü Temperamenttia Measta löytyy: Jos ei asiat etene (tai vessaleikit keskeytetään), raikaa kirkuna tai sitten tarraudutaan takiaisen lailla äidin housunpunttiin. Vierastamisvaihe on parhaillaan käsillä, mutta ehkä jo hiukan hellittämässä. Mitenköhän joulupukin vierailun kanssa käy?

Akulla vauhti ei ole laantunut. Joka paikkaan on mentävä vähintään puolijuoksua ja mieluiten vielä pallo kainalossa. Puhetta pojalta tulee jo paljon ja uudet sanat jäävät helposti mieleen. Olemme isin kanssa huomanneet, että Akulla on aika hyvä muisti. Esimerkiksi muistipelissä Aku on aika mestari! Palapelit ovat Akun toinen bravuuri. Tosin, niiden tekeminen on ollut harvemmassa, sillä Meahan sieltä aina saapuu paikalle paloja syömään. Lumitöistä Aku on innoissaan ja toivoikin joulupukilta ikiomaa lumikolaa, sillä äidin kola on osoittautunut liian painavaksi. Ulkona on ollut todella kiva puuhastella, aina kun lunta on riittänyt. Pulkkamäki on jo testattu ja jääpuikkoja keräillään päivittäin. Lumiaurat ovat olleet aivan uusi tuttavuus ja niitä Aku jaksaa odottaa joka kerta. Musiikki (erityisesti rummut ja kitarat), laulaminen, hyppiminen, HEITTÄMINEN ja Autot -elokuva kaikkine sankareineen ovat Akulle mieluisia. Siisteyden ylläpitämisessä Aku on edelleen tarkkana: matot suoristetaan, raollaan olevat lipaston laatikot suljetaan ohikuljettaessa (Varsinkin (!), jos laatikon raosta kurkistaa jotain) ja jos lattialla on jotakin epämääräistä (esim. kuppeja ja kansia Mean leikeissä), kuuluu "hei, kuka on levittänyt tänne!" tai "mitäs täällä on levällään!", ja tavarat on saatava heti omalle paikalleen Ü

Nyt olisi aika toivottaa kaikille
OIKEIN MUKAVAA JOULUA ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2009!

Punahilkka

Yhä ylös yrittää

Enää ei riitä konttailu ja istuminen. Täytyy päästä ylemmäs, polvilleen.

Hei me... syödään!

Voimistelua

Yhteisleikkien harjoittelua

Katsokaa!! Olen tässä aivan ensimmäisiä kertoja istumassa, siis nousin aivan itse konttausasennosta. Aku kannustaa vieressä.

Tässä luemme yhdessä Puuha Peteä.

Järjestyksen mies

Vanhempani ovat havainneet puuhissani uuden piirteen. Minulle on tärkeää että tavarat ovat siistissä järjestyksessä (useimmiten). Tässä olen laittanut hujan hajan olleet kengät nätisti riviin. Usein levittelen Mean peittoja ja hasuja lattialle ja aivan hermostun mikäli nämä eivät suoristu.

Vesipyssysankarit

Vesipyssyleikit ovat kivoja, kunhan minua ei ammuta. Usein pyssyjen täyttäminen on kivempaa kuin itse ammuskelu.

Syödään!

Tässä suupielissä herkkuani kuningatarsosetta. Kuvaamiseni tällä hetkellä on aavistuksen vaikeaa, sillä tämä sitteri on ainoa paikka missä pysyn paikallani.

Ryömitään ja raivotaan

Mea: Kuten otsikosta varmasti arvasittekin, olen lähtenyt liikkeelle. Tämä tapahtui 3.8. eli kuuden kuukauden syntymäpäivänäni. Pari päivää tästä eteenpäin oivalsin kuinka pääsee konttausasentoon ja niinpä harjoittelenkin tätä äidin ja isin iloksi yötä päivää. Samoihin aikoihin suuhuni ilmaantui hampaita kuin sieniä satella. Viikon sisällä yläikeneeni puhkesi neljä hammasta ja taitavat kulmahampaatkin sieltä kohta rymistellä esiin. Hampaidentulo on tietysti kiukuttanut minua. Jaksan kuitenkin hymyillä aina kun saan katsekontaktin perheenjäseniini. Puolivuotisneuvolassa olin myös erittäin hyvällä tuulella ja kihersin neuvolantädille. Mittani käynnillä: 8290g ja 69,4cm. Lempipuuhaani on lattialla liikuskelu, puisen koirani hännän syöminen ja kaikkien lelujeni paukuttaminen lattiaan. Unohtamatta tietenkään Akun puuhia, jotka naurattavat minua edelleen.

Aku: Otsikon raivoaminen jäi sitten minun piikkiin. Itkuraivarit ovat alkaneet. Jos minua komentaa, loukkaannun, raikaa itku ja ilmoitan meneväni nukkumaan. Täytyy kuitekin ottaa huomioon että sairastin vatsatautia viikon ja olin tosi kipeä. Siihen perään äiti oli sappileikkauksessa ja tämän jälkeen isillä alkoi vatsatauti. Olen siis ollut pitkään vailla ikäistäni seuraa ja lähestulkoon neljän seinän sisällä. Onneksi päiväkoti alkaa huomenna! Sairasteluni vuoksi olen katsellut paljon telkkaria, pääasiassa Muumeja ja Puuha Peteä. Moponi on ollut viime aikoina paljon ajossa. Käyn välillä tankkaamassa ajokkiani ja taas kaahaten keittiö-olohuonelenkkiä. Milloin olen poliisi, milloin palomies. On moponi ollut joskus ruohonleikkurikin. Pesuun ei mopoani tarvitse kuitenkaan ajaa, syy tähän lienee että pelkään autopesua (viime kerralla odottelin isin kanssa pesuhallin ulkopuolella kun äiti ja Mea hoitivat homman).

Äiti täystyöllistettynä

Kiirettä pitää kahden palleron kanssa. Kuulumiset ovat jääneet viime aikoina kirjoittamatta, mutta tässä hiukan tapahtumiamme.

Mea on kasvanut hurjasti. Mitat neuvolassa 5kk:n iässä 8100g ja 68,5cm. Hän touhuilee jo kovasti lattialla, mm. saa jalkansa konttausasentoon, varaa reippaasti käsiinsä, kääntyilee suuntaan kuin suuntaan ja haeskelee leluja ympäriltään (ns. akselinsa ympäriltä). Jutustelua on edelleen paljon, lisänä "ihanaa" kirkumista ja murinaa. Ruokavaliossa Mea on edennyt myös vinhaa vauhtia. Syömisen perusteella sisarukset ovat identtiset: Mea ahmii päivän kaikki ateriat (3kpl - kaksi sosetta ja puuro) , aivan kuin Akukin pienenä. Äidin käsi käy tytön mielestä liian hitaasti. Kasvikset on jo läpikäyty ja eilen maistoimme ensimmäistä kertaa liharuokaa. Nam-nam!

Aku täytti kuukausi sitten kaksi vuotta (mitat 16,8kg ja 91,3cm - tosin tämän jälkeen tullut iso kasvupyrähdys, vaatteiden kutistumisesta päätellen). Juhlimme useampana päivänä ja väkeä riitti. Kiitos kaikille osallistujille ja pakettien lähettäjille. Aku on oppinut hienosti vaipattomaksi ja osaa kertoa koska on hätä. Hän on myös siirtynyt syöttötuolista Tripp trapp -tuoliin, koska osaa kiivetä siihen itse (äidin kädet säästyvät) ja syöttötuoliin istahtaa pian Mea. Tällä hetkellä Aku on kesälomalla, mutta elokuussa palataan arkeen ja päiväkotiin. Lomalla hän on tykännyt grillata makkaraa, pelata jalkapalloa, leikkiä vesi- ja hiekkakakkuleikkejä, katsella Muumeja, tehdä pihahommia naapurin Iiris-tädin kanssa... lisäksi olemme harjoitelleet kädentaitoja piirustuslevyn, muovailuvahan ja sormivärien avulla. Moottoripyörät, työkoneet (etenkin papan Mauno), remontointi omalla porakoneella kuulosuojaimet korvilla, omalla mopolla kaahailu, mummilan leikkimikro ja kahvinkeitin, Iron Maiden (= Edi-musiikki) konsertit digiboxilta, siinä lisää pojan lempipuuhia. Uhma ja sisarkateus ovat myös osana arkeamme. Pikkuherra tekee jos jonkinlaisia temppuja (laittaa golfpallon suuhunsa niin ettei saa sitä enää pois, istuu siskonsa päälle, sanoo vastaan, aloittaa kaikki lauseet sanalla "ei", jopa syöminen (!!) on huonontunut, lista on loputon), mutta vanhempia auttaa sananlasku "aikansa kutakin".

Laitamme kuvia kun taas ehdimme. Kaikille oikein kaunista ja aurinkoista kesää!

Mea, Aku, Raide ja Juuso

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!

Ensiesittelyssä maalini ja hiekkalaatikkoni. Tervetuloa testaamaan!

Tutustumassa Nokian paloasemalla

Palolaitoksellamme oli sunnuntaina avoimet ovet ja niinpä meidän kööri kiiruhti paikalle heti ensimmäisten joukossa. Näimme asemalla palomiehiä (mielestäni olivat kyllä tuomareita), paloautoja, ambulansseja ja muuta sammutuskalustoa. Hieno tapahtuma! Odotin koko ajan että pillit laitetaan päälle ja kuuluu "vii, vuu, vii, vuu", mutta vanhempani epäilivät että ääni olisi saattanut aiheuttaa melko suuren itkunremakan, pihan ollessa pullollaan lapsiperheitä.

Ylempänä olevassa kuvassa suoritan sammutuksen alkeet: Letkusta ruiskuavalla vedellä täytyi kaataa kolme limsapulloa. Suoriuduimme tehtävästä äidin kanssa kiitettävin arvosanoin ja palkinnoksi sain palomiehen kypärän. Nyt olen valmis työtehtäviin Ü

Vaihe II

Suoritetaan paloauton varusteiden tarkastus: "Mitäs täällä on?"

Paloautossa

"Laitetaan (paloauton) ovi kiinni" ja sammutustöihin. Morjens!

Lattialla

Nyt on vuorostaan omien leikkieni vuoro. Viihdyn jo pidempiä aikoja lattialla. Mieluiten seurustelisin jonkun kanssa, mutta toki välillä katselen omia lelujanikin. Olen muuten aikamoinen sätkijä. Useimmiten lattialla kölliessäni jalkani vipattavat; olen kuullut sanottavan että harjoittelen jaloillani, jotta opin isona tyttönä kävelemään. Myös nukkumaan käydessä peitot vaan pöllyävät ja äidillä on täysi työ pitää minut aisoissa.

Yhteisleikkejä

Aku-veikka on maailmani keskipiste. Olen parhaimmillani hänen läsnäollessa. Aina kun kuulen Akun naurun, alkaa minuakin vähintään hymyilyttämään. Tässä seuraan hyvin tarkasti legotalon rakennusprojektia.

Kolmen kuukauden virstanpylväs

Täytin viikonloppuna kolme kuukautta ja heti maanantaina olikin neuvolakäynnin vuoro. Kakkasin juuri lähtiessä ja olin sitten neuvolatädin luona kovin nälissäni ja kiukkuinen. Mitat saatiin kuitenkin otettua ja rokote laitettua. Painan 6,3 kg ja pituutta minulla on 62 cm. En siis tehnyt veljeni kaltaista kasvupyrähdystä, sillä hänen mitat olivat kolmekuisena yli 9,5 kg ja 66 cm.

Naurua ja paljon höpinää

Asta-täti sai kyläreissullaan kuunnella höpinöitäni ja kikatustani. Kiva kun kävit meitä auttamassa!

Minni-Mea

Hi-hii!

Minä olenkin kova naureskelemaan ja juttelemaan, kun sille päälle satun. Tässä juttukaverinani isi. Aku-veikka tulee usein kysymään minulta "naunattaako?". Jos en juuri kyseisellä hetkellä naura, Akun mukaan minua "hammittaa".

Nyt köllitään ensimmäisiä kertoja omassa sängyssä ja unipussissa. Viime yöt ovat menneet sen verran kehnosti, että äiti suunnittelee yöuniani kyseiseen malliin (tähän asti olen saanut olla äidin kanssa saman peiton alla). Myös tuttia on sovitettu toden teolla suuhuni ja tässä asiassa alan jo antaa periksi. Syy keskittyneeseen ilmeeseeni ovat pääni yläpuolella pyörivät nallet ja härvelistä (=äiti ei löydä oikeaa sanaa) tuleva musiikki.

Meidän pojat kävivät tänään Edenissä uimassa. Minä en päässyt mukaan jo sen takia etten omistanut uikkaria. Nyt asia on korjattu ja kroolaustreenit osaltani alkamassa.

Rock & roll

Skittatreenit jatkuu. Päässä suojalasit, omien sanojeni mukaan "sitten ei häikäse". Vielä tärkeämpi huomio ovat boxerini! Minulla ei ole kotioloissa enää vaippaa, koska "pissa tulee, sitten potalle".

Kahdeksan viikkoa elämää takana!

Kävimme neuvolalääkärissä, josta on vain hyvää kerrottavaa. Käyttäydyin kuin prinsessan kuuluukin, en itkenyt kertaakaan (okei, hieman hermostuin lääkärille pääsyä odotellessa) ja jopa naureskelin äidin äitiysneuvolan tädille. Painoa (vaikkei naiselta sitä saa kysyäkään) minulla on 5,170 kg ja pituutta 58 cm. Pituuskasvussa menen samoilla lukemilla Aku-veikan kanssa, paino seuraa yhden kilon jäljessä. Kolmikuisena Akun kilot olivat yli yhdeksän, saas nähdä mimmoset lukemat itse lataan pöydälle!

Aku...

... pelaa koripalloa Ü

Tässä uusi korini, joka jouduttiin hankkimaan edellisen koriraudan hajottua. Kuten kuvasta näette, tämä uusi on ISO ja HIENO. Uusinta koripallosanastoani ovat mm. 'missä tuomari?', ' tuomari näyttää kolme pistettä' ja 'Aku donkkaa'. Kauden viimeiset koripallopelit ovatkin nyt käsillä ja pitkä kesäharjoittelukausi edessä.

ODOTETTU NIMIUUTINEN

Sain nimekseni kotikasteessa 15.3. Mea Erika (Mäkelä)

Esittelin kastetilaisuudessa ja sen jälkeen kaikki parhaat metkuni. Kastepöytää kukkien, kynttilöiden ja vesien vuoksi saatiinkin varjella kun pyhäinjännöstä. Vahingoilta selvittiin. Suostuin huilaamaan jakkaralleni vasta sitten kun mainittiin Puuha Peten katsominen.

Menopelejä

Kattokaas mimmosia vehkeitä noissa kuvissa on! Käytiin äitin kanssa Pirkkalan Rotatorin avajaisissa. Sandellin Tompalle terkkuja: nähtiin vehkeitä Ramirentin logoilla (ei irronnu ilmaista mainostilaa näiltä sivuilta Ü). Kaivurit, traktorit, rekat, peräkärryt, kaikki mahdolliset menopelit ovat nyt kova sana. Näitä bongaillaan liikenteessä, telkkarista, löytyy leluvalikoimasta, Puuha Pete DVD:ltä.

Parhaillaan selvitän isille välipalapöydässä että "ikävä tulee tuolta" ja näytän ovelle. Puuha Petessä Hyrre sanoo tuon kun Anni lähtee sisarelleen yökylään. Minä odottelen ikävää tulevan kylään... Puhetta suustani riittää, kaiken valveillaolon ajan. Ainoastaan Puuha Peten katsominen saa minut hiljentymään.

Akun keittiö on kodin sydän Ü

Liukkaiden kelien ja sairasteluni vuoksi olemme olleet tällä viikolla kirjaimellisesti kotimotissa. Tänään äiti yllätti minut kaivamalla kaapista tällaisen hienon lieden, kaikilla mahdollisilla herkuilla. Kuvassa olen tainnut (alahuulen asennosta päätellen) juuri maistaa kuuluisaa "makkawatinttoani" (lue: makkarakeitto). Tosin, kyseistä ruokalajia ei ehkä kuvasta huomaa, mutta se on ainoa mitä menusta löytyy.

Mäkelän sisarukset

On meillä pikkasen kokoeroa...

Terkkuja koriskentiltä!

Köllöttelen salaa isoveikan sängyllä Ü Pukimenikin ovat veikalta perittyjä, kerran hänen päällään nähtyjä. Menneenä lauantaina minut vihdoin vietiin katsomaan sm-koripalloa. Olipa hallilla kotoisa olo! Nautiskelin valoista ja äänistä, välillä torkuin ja hyvä kun syödä muistin. Peli oli todella vauhdikasta ja äänekästä; paikkamme kun olivat aivan kentän vieressä. Minäplikka en ollut kovista huudoista ja taputuksista moksiskaan.

Kuviani on kyselty kovasti lisää. Tässä nyt yksi alkajaisiksi. Katsotaan jos saataisiin viikonlopun aikana lisää.

TITAJII !!

Kun haluan katsella Iron Maidenia televisiosta, hoen "titajii tattomaa" (=kitaraa katsomaan). Keikkaa katsellessa soitan isin kanssa joko kuvassa näkyvää kitaraani tai sitten vain ilmakitaraa. Jännitän jokaisella kerralla koska yhtyeen maskotti Eddie (äidin mielestä aivan hirveä olio) näkyy. Tästä myös hokemani: "Edi tulee!" Huomatkaa soittoasentoni! Jos molemmat jalat ovat lattialla, tulee toisen olla varpaillaan, polvi koukussa. Nämä olen oppinut kyseiseltä videolta, kuin myös kitaran soittamisen pään takana. Videolla paiskotaan kitaroita lattialle... äiti rukoilee ettei näe kohdallani tuota päivää.

Pyykinpesuvastaava

Täytyy tässä minunkin hieman ryhdistäytyä, jottei mene ihan tyttöjen jutuiksi... Olen erittäin innokas pyykinpesuapulainen. Mielestäni pyykkikoneen ja kuivurin tulisi olla aina päällä. Autan reippaana poikana äitiä niin koneiden latauksessa kuin pyykin viikkauksessa. Olen saanut lisänimen sukkakuriiri, sillä aina puhtaiden vaatteiden korin nähdessäni haluan viedä itse sukkani omalle paikalleen. Niiden "oma paikka" on vielä hiukan häilyvä käsite, mutta äiti on tyytyväinen kun pysyn muuten pois pahanteosta.

Olen viime aikoina kokenut kovia. Jouduin pari viikkoa takaperin lääkäriin, jossa minua tutkittiin ja päälle päätteeksi pistetiin sormeen ja laitettiin laastari. Eikä tässä vielä kaikki... Tänään otin yhteen päiväkodin roskiksen kanssa. Tulos Aku - Roskis: 0-1. Poskessani on pipi, kuin myös huuleni turvoksissa. On tämä isoveljeys rankkaa.

Laittakaahan terveisiä kommentteihin Ü

Terkuin, Aku

Katsokaapas tätä! Näin ISOT pojat istuvat pöntöllä. Toistaiseksi olen vain harjoitellut istumista, todelliset teot pönttöön ovat toteutumatta.

Hei, minua kutsutaan toistaiseksi nimellä Iines. Tässä lepäilen isini käsivarsilla, samalla ympäristöäni tutkaillen. Olen todella kiltti tyttö; pääasiassa päiväaskareeni koostuvat nukkumisesta ja syömisestä.

MEILLE TULI VAUVA!

Tässä kuvia pikkusiskostani. Hän on varsinainen kaunotar, minun ja isin silmäterä Ü Vauva syntyi sunnuntaina ja tuli tänään (tiistai) äidin kanssa kotiin. Olen erittäin innokas suukottelemaan ja silittelemään vauvaa... välillä voimani vain yltyvät yli ymmärrykseni.

Tutitonta Uutta Vuotta!

Tuttini ovat toden totta menneet kaikki rikki, jonka vuoksi olen jo viikon ajan nukkunut ilman. Ensimmäisenä iltana olin tapauksesta aika vihainen, mutta siitä eteenpäin unet ovat sujuneet paremmin. Uusin bravuurini on unille käymisen vitkuttelu: pyydän vuoroin sänkyyn imuria, kitaraa, koripalloa, poraa, jne. saamatta kuitenkaan näistä yhtäkään. Kiukuttelujen jälkeen tyydyn useimmiten iltarutiineihini eli nallen halimiseen ja kirjojen lukemiseen.

Uuden vuoden kunniaksi myöskin hiukseni lyhenivät. Pääni ajeltiin isin partatrimmerillä tasaiseksi siiliksi. Olin toimenpiteessä hyvin yhteistyökykyinen ja jälkeenpäin lyhyttä tukkaa oli hassu kokeilla.

Asta-täti kävi täällä meillä muutaman päivän visiitillä. Ja näytinkin hänelle kaiken osaamiseni... jäähypenkkiä kulutettiin päivittäin, milloin mistäkin syystä (kaappien avaaminen, astianpesukoneen käynnistäminen, pallon heittely minne sattuu). Asta kun oli luullut että olen aina niin kiltti poika Ü Ja olenhan minä, aina välillä. Terkkuja Astalle ja Pirre-kissalle saunaan!

Paluu päiväkotiin tapahtui maanantaina. Tädit kertoivat äidille että elämäni siellä jatkuu kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Tuttuun tyyliin pidän vauhtia yllä paikkoja tutkiessani (tädit juoksevat hiki päässä perässäni).

Äiti sai päiväkodin tädeiltä kehuja pallonheittotaidoistani - onko tuo ihme, kun koripallo kun on minulle kaikki kaikessa. Osaan ottaa jo kopinkin, minulle syötettäessä. Välillä määrään isiä ja äitiä mukaan peleihin; ohjaan heidät omille paikoille istumaan (tuoli ja tyyny). Sitten heittelemme vuorotellen ja innostun jos jompikumpi patuttaa (=taputtaa) minulle. Isi ja äiti ihmettelevät kovasti että osaan heitellä hyppyheittojakin, tämä kun vaatii jo paljon koordinaatiota.

Treenit jatkuu... Aku