Tutitonta Uutta Vuotta!

Tuttini ovat toden totta menneet kaikki rikki, jonka vuoksi olen jo viikon ajan nukkunut ilman. Ensimmäisenä iltana olin tapauksesta aika vihainen, mutta siitä eteenpäin unet ovat sujuneet paremmin. Uusin bravuurini on unille käymisen vitkuttelu: pyydän vuoroin sänkyyn imuria, kitaraa, koripalloa, poraa, jne. saamatta kuitenkaan näistä yhtäkään. Kiukuttelujen jälkeen tyydyn useimmiten iltarutiineihini eli nallen halimiseen ja kirjojen lukemiseen.

Uuden vuoden kunniaksi myöskin hiukseni lyhenivät. Pääni ajeltiin isin partatrimmerillä tasaiseksi siiliksi. Olin toimenpiteessä hyvin yhteistyökykyinen ja jälkeenpäin lyhyttä tukkaa oli hassu kokeilla.

Asta-täti kävi täällä meillä muutaman päivän visiitillä. Ja näytinkin hänelle kaiken osaamiseni... jäähypenkkiä kulutettiin päivittäin, milloin mistäkin syystä (kaappien avaaminen, astianpesukoneen käynnistäminen, pallon heittely minne sattuu). Asta kun oli luullut että olen aina niin kiltti poika Ü Ja olenhan minä, aina välillä. Terkkuja Astalle ja Pirre-kissalle saunaan!

Paluu päiväkotiin tapahtui maanantaina. Tädit kertoivat äidille että elämäni siellä jatkuu kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Tuttuun tyyliin pidän vauhtia yllä paikkoja tutkiessani (tädit juoksevat hiki päässä perässäni).

Äiti sai päiväkodin tädeiltä kehuja pallonheittotaidoistani - onko tuo ihme, kun koripallo kun on minulle kaikki kaikessa. Osaan ottaa jo kopinkin, minulle syötettäessä. Välillä määrään isiä ja äitiä mukaan peleihin; ohjaan heidät omille paikoille istumaan (tuoli ja tyyny). Sitten heittelemme vuorotellen ja innostun jos jompikumpi patuttaa (=taputtaa) minulle. Isi ja äiti ihmettelevät kovasti että osaan heitellä hyppyheittojakin, tämä kun vaatii jo paljon koordinaatiota.

Treenit jatkuu... Aku