KUULUMISIA

Heissan! Viime kerrasta onkin vierähtänyt aikaa. Äitini ei ole väsymykseltään (olen valvottanut öisin), sairasteluiltaan (kuumetta, flunssaa) sekä muilta kiireiltään (minun viihdyttäminen) yksinkertaisesti ehtinyt kertoilla meidän kuulumisia. Ja paljon onkin ehtinyt tapahtua!

Tärkeimpänä tietenkin se että täytin viime sunnuntaina 4 kuukautta! Mitään juhlia ei pidetty, jo sen takia että äiti oli kipeänä. Isillekin sattui juuri tuolle päivälle pelireissu. Niinpä minä vietin suurimman osan päivästä hoidossa, Sandellin Ritun ja Raken luona Tavinpolulla. Pääsin Ritun kanssa keinumaan ihan oikeaan leikkipuiston keinuun ja vauhti sai minut hekottelemaan. Äidin kanssa etsimme tänään keinua tästä kodin lähettyviltä ja saimmekin vinkin naapurin Eeron äidiltä mistä sen löytää. Toivottavasti ehdimme vielä leikkipuistoon ennen keinujen poisvientiä.

Äiti päätti pari viikkoa sitten että aloitamme soseiden maistelut. Reilun viikon päivät lusikoimme perunaa, puoli teelusikallista päivässä ja tällä viikolla olemme lisänneet mukaan porkkanaa. Ja minulle maistuu! Avaan reippaasti suuni kun äiti sanoo "AAA" ja mussuttelen alas kaiken minkä saan. Yhtenä päivänä parahdin ihan itkuun, kun en saanutkaan enempää sosetta.

Viime viikolla päätin yllättää äidin. Jäin olohuoneen lattialle makoilemaan selälleni ja kun äiti palasi, olinkin kääntynyt masulleni. Äiti käänsi minut takaisi selälleen ja minä ähräsin itseni masulleni. Enää minua ei sitten jätetäkään hoitopöydälle yksikseni tai sänkyyn ilman barrikaadeja. Olen myös oppinut varaamaan käsilleni. Tätä teen etenkin silloin kun pieni koripalloni pyörii näkökentässäni (äiti harjoituttaa pallosilmääni Ü).

Viime viikolla aloitin ensimmäisen harrastukseni, vauvauinnin. Uinnin ajankohta on vanhempieni mielestä vähemmän herkullinen: lauantai klo 8:00. Mutta tämä ei minua ainakaan viime lauantaina harmittanut. Aluksi ihmettelin kovasti veden kohinaa ja olin hiukan hämilläni asusteestani ja siitä että minut oli kääritty isoon pyyhkeeseen. Altaaseen mentyämme päästin pienet itkut kun minua uitettiin masullaan. Hetken levättyäni äidin hartialla lähdin uuteen nousuun ja sen jälkeen riemullani ei ollut rajaa. Virnistelin, naureskelin ja näytin ihan siltä kun osaisin jo uida eli heilutin käsiäni ja potkin (niin että jopa isillä oli tekemistä pidellessään minua käsivarrellaan). Uinnin jälkeen uni maistui todella hyvin ja otinkin päikkäreitä päivän aikana moneen kertaan. Ja harjoittelu tekee mestarin: kotona teen kuivaharjoittelua uintitekniikkani parantamiseksi eli pistelen uintipotkuja pyllypesulla käydessä. Tosin, vessan lavuaarissa suoritukseni jäävät aavistuksen vajaiksi.

Ikävämpänä uutisena on se että olen parasta aikaa elämäni ensimmäisen flunssan kourissa; onneksi jo hyvin paranemassa. Tässä siis syy rikkonaisiin yöuniini, yhdessä hampaiden puhkeamisen kanssa.

Tällä kerralla emme saa laitettua kuvia minusta, mutta lupaamme tulla lisäämään niitä lähipäivinä.