Olemme äidin kanssa todella pahoillamme tämän sivuston viime aikaisesta laiminlyönnistä. Olen valvottanut äitiäni jo kohta seitsemän kuukautta ja tämä on uuvuttanut hänet. Kuviakaan ei olla paljon otettu, mutta laitettiin sentään muutama mukaan.
Olen kuulkaas jo aika iso poika. Kuuden kuukauden neuvolassa mittani olivat 11,4kg ja 72cm. Olin siihen aikaan elämäni toistaiseksi kovimmassa flunssassa (korkean kuumeen kera) ja myöhemmin selvisi että toisessa korvassani oli myös tulehdus. Näistä kaikista on jo onneksi toivuttu ja jaksan taas touhuta täysillä. Muista ulkoisista kehityksistä sen verran, että hiuksissani näkyy pienimuotoista kasvua ja hampaita suussani on kahdeksan.
Liikkeelle lähteminen kohdallani on enää ajan kysymys. Kannattelen itseäni etunojassa polvista ylöspäin, toisena hetkenä nostan peppua ja samalla tuon toista jalkaani vartaloni alle. Vielä kun ymmärtäisin yhdistää nämä kaikki! Peruutusvaihteen olen jo löytänyt ja osaan myös pyöriä ns. akselini ympäri. Ensimmäiset tutkimusmatkat on siis jo tehty! Tällä hetkellä omaan myös vimman hakata käsiäni. Rummuttelen lattiaa, pöytää, tms. joko paljaalla kädellä tai lelulla tai sitten huidon helistimiäni (mieluiten kovaäänisimpiä). Tämän lisäksi jalkani käyvät kuin singeri, niin istuessani, mahallaan kuin selälläänkin. Osaan jo komeasti istuakin ja tykkään siinä samalla valikoida leluja lelukopastani.
Olen niittänyt mainetta päristelylläni. Voimakkaimmillaan taitoni on silloin kun olen väsymyksen uuvuttamana. Silloin ei roiskuvan rään määrällä ole rajaa. Öisinkin saatan päräyttää ilmaan muutamat pöristelyt.
Meillä on muuten menossa joku ihmeelinen unikoulu. Tarkoittaa näemmä sitä että minulle annetaan öisin vain vettä. Tuo juoma ei kuulu suurimpiin herkkuihini ja siksipä en viime yönäkään viitsinyt itkeskellä kuin kerran. Syödään ja juodaan enemmän sitten päivisin!
Riemukasta Uutta Vuotta teille kaikille Ü
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti