sunnuntaina, toukokuuta 10, 2009


Taidan tässä hohottaa äskettäin keksimälläni murinatyylillä. Olen myös viimeaikoina alkanut sanoa sanoja ensimmäisillä tavuilla ja joitain ihan kokonaankin: Lähdetään, hei vaan, avaa, nappi, kato, kiikka (=keinu), pa (=pallo, pastilli tai leipä - vaatii tilannetulkintaa), vauva (nukkeni, yksi lempileluistani). Lisäksi osaan hyvin selkeästi esittää tahtoni, kuin myös vastata joihinkin äidin ja isin esittämiin kysymyksiin. Musiikkin on minulle erityisen mieluista. Kuullessani pienenkin ääninäytteen, alan vähintään nyökyttämään päätäni. Jos musiikki jatkuu pyöritän käsiäni ja kroppaani kuin diskossa konsanaan.
Pa, aitee, tato pa!


Kato äiti kuinka mä nostan tän ilmaan, ja naapurin piha on tietysti aina tavoitteena.

Näin hauskaa on meidän hiekkalaatikolla Ü Tervetuloa!

Täytän pian kolme vuotta ja vauhtini ei ole tosiaankaan hiipumaan päin. Sisällä leikin leikin paljon legoilla, pelaan koripalloa aina kun lupa vanhemmilta heltiää sekä liirailen mopollani rinksaa (keittiö-ruokailutila-eteinen-keittö). Ulkona pelit ovat myös kova juttu, unohtamatta upouutta polkupyöräni, jolla osaan jo hieman polkea. Olen alkukesän aikana oppinut myös enemmän kiipeilyä leikkipuistossa, keinumaan isojenlastenkeinussa ja pomputtamaan koripalloa. Lauleskelen usein ja kertoilen päiväkodissa opittuja loruja isilla ja äidille. Meakin osaa välillä tehdä lorujen käsiviittomia!

Vapun viettoa

Hurrrja mönkijä-vappupalloni!




Vappulettuja, ihan haarukalla ja veitsellä... makuista, sanon minä...



Hyväristen pihakeinussa istuimme... hetken.


Minä ja kaverini Akseli olisimme tietysti hilluneet trampoliinissa vaikka koko päivän.


Kii-kaa, kii-kaa - minä taasen haluaisin vaan keinua.