Lomaterveisiä

Lomat on lorvittu ja keskiviikkona oli jo minunkin aika palata päiväkotiin. Äkkiä tuo heinäkuu vierähtikin! Loman aikana omaa huonettani laitettiin kuntoon. Sain mm. tämän ihanan tyynyn, jonka päälle kellahtelen vähän väliä. Kaikki leluni rahdattiin myös huoneeseeni, mutta ripottelen niitä päivän aikana tietysti pitkin poikin kotia.

Pari päivää sitten saavutin eräänlaisen virstanpylvään pienessä elämässäni. Otin ensimmäiset askeleeni Asta-tädin houkuttelemana. Äiti ja isi olivat tuolloin töissä, mutta olen sittemmin kyllä hyvin innokkaasti esitellyt uutta taitoani. Ulkoleikeissä rakastan viilettää taaperokärryni ohjaksissa ja kerätä käpyjä kyytiin.

Äiti on pahoillaan saamattomuudestaan kirjoitella kuulumisiani. Viime viikkojen pahoinvointi ei ole helpottanut asiaa. Niin tosiaan, minulle on kuulema tulossa leikkikaveri, joskus ensi vuoden helmikuussa. Hurjaa!!!

OLEN 1-VUOTIAS

Kyllä aika kiitää nopeasti. Ajatelkaapa, kävimme isin ja äidin kanssa 1-vuotisneuvolassa! Olen kasvanut 80,5cm:iin ja painoa on kepeät 12,850g. Neuvolassa käyttäydyin tietysti kuin unelma, vaikka kotona olen kova poika testailemaan vanhempieni hermoja. Tuon tuosta olen tukkanuottasilla kokeiltuani "vain vähän" jotakin kiellettyä. Minua siis kielletään (!) ja kun sitä tehdään tarpeeksi tiukkaan äänensävyyn, pääsee poru. Kiellettyjen listalta lempipuuhaani on edelleen dvd-soittimen räpellys, uunin ja astianpesukoneen nappuloiden vääntely/painelu, uutena cd-levyjen tarkastaminen sekä huonekalujen ja seinien koputtelu mailallani (=paistinlasta). Olen myös jo jonkin aikaa osannut heittää palloa ja äskettäin keksin ettei muiden tavaroiden heittäminen olekaan vanhempieni mielestä hyvä juttu. Usein otankin esimerkiksi traktorini käteen, katson äitiä ja nakkaan ajopelin menemään. Toistan tätä kunnes äiti reagoi. Kävelyni on vielä puita-pitkin-menemis-asteella, mutta hiljaa hyvä tulee. Syömisen ja juomisen kanssa en kiukuttele, jos vain saan suuhuni vaihtoehdoista juuri sitä kyseistä mitä pikku etusormeni osoittaa. Suustani tuleva pälpätys on moninaista. Tavuja lentelee, mutta toistaiseksi "pa" eli pallo on ainoa minkä isi ja äitikin ymmärtävät.

Mieluisimpia (sallittuja) puuhiani 1-vuotiaana:

musiikin kuuntelu ja tanssiminen

rikkaimurilla imurointi (äidin avustuksella)

pallon potkiminen

keinussa keinuminen

kirjojen katseleminen

leikit vedessä

Kesäterkuin, Aku

MÖKILLÄ

Tuula-mummi antoi vauhtia syöttötuolissa. Olin katketa nauruun. Eteenpäin vedettäessä otin rennosti: annoin selkäni levätä selkänojassa ja pääni pudota taakse.

Kottikärrykyytiä. Jiii-haaa!

Maunon kyydissä oli hurjaa. Istumaan päästyäni tartuin heti rattiin ja hamusin toisella kädellä vaihdekeppiä. Aina kun Risto-pappa starttasi Maunon, seurasin hyvin tarkasti mitä tapahtuu. Kaikken huvittavinta mökillä oli kuitenkin Tuula-mummin ihmeellinen harrastus. Hän sirppasi pitkiä heiniä - ja minä nauraa käkätin. Muille ei oikein selvinnyt mikä siinä nauratti...

Ja täältä pesee!

Tässä yksi hittipuuhistani. Jos minulle erehtyy ehdottamaan yhtä läpyä, on varauduttava antamaan niitä lisää: molemmilla käsillä ja kaikki paikalla olijat pääsevät osallistumaan.

Taidonnäyte ensimmäisistä seisomisistani. Ja joku palloista täytyy aina pitää mukana menossa!

Kuten huomaatte, olen tässä pukeutunut parhaimpiini, sillä vietimmehän isomummini 80-vuotisjuhlia. Kauluspaita jäi ikävä kyllä kuvaamatta, mutta onhan näitä juhlia tiedossa, mm. piakoin ekat synttärini.

MORJENS!

Lähestyn kovaa vauhtia vuoden ikää ja kehitykseni on sen mukaista. Olen nyt oppinut seisomaannousun ja ottanut muutamat haparoivat sivuaskeleet olohuoneen pöytään tukien. Konttausvauhtini kiihtyy nollasta sataan silmän räpäyksessä. Osaan heittää femmoja eli antaa läpyjä. Olen myös kova poika laittamaan pieniä koripallojani kuppeihin eli toisin sanoen tekemään koreja!

Tänään pääsin ihmeelliseen kyytiin! Ensin puettiin päälle, sitten istuttiin kummalliseen istuimeen ja lopuksi jouduin laittamaan kypärä päähän (itkun kanssa). Äiti istui eteeni ja niin lähdettiin pyöräretkelle. Maisemat olivatkin mitä huikemmat! Oli ylämäkeä, alamäkeä, muita lapsia, autoja ja rankan reissun loppumetreillä nukahdinkin äidin selkään nojaten.

Uusia seikkailuja odotellessa,

Aku

Pidimme vappuna Ainon ja Akselin kanssa kanssa pool partyt. Pääsimme yhtäaikaa kylpemään ja näytinkin isommille kavereille kuka on kukin. Melskasin ammeessani tekemällä hyökyaaltoja, välillä nousin laidalle karjumaan ja haastoin molempia vesisotaan. Samaan ammeeseen kanssani oli ei kannattanut tulla! Muutoin juhliminen sujui yhteishengessä, vuoroin leikkien ja syöden. Suosikkipuuhaani oli istua biljardipöydällä ja latoa palloja pusseihin.

Lupasin ensimmäisten hampaitteni puhjettua tulla joskus esittelemään upeaa kalustoani. Nyt suussani komeilee jo kokonaista 12 maitohammasta!

Arvausleikki: Mitä eläintä esitän? Täydelliseen vastaukseen vaaditaan tarkka lajike!

Vierailimme muutama viikko sitten Mannilan poppoolla. Meillä oli ystäväni Tuulin kanssa tosi vauhdikkaat leikit: osoittelimme kilpaa lamppuja, yritimme kiipeillä rappusissa ja halusimme useimmiten leikkiä samoilla leluilla. Tämä osoittautuikin ainoaksi kuvaksi jossa olemme molemmat paikallaan. Reissun myötä nimesin myös legokoirani Leeviksi Ü Terveisiä Naantaliin!

Päiväkotiin lähdetään joka aamu näin iloisella mielellä. Hieman meitä kyllä harmittaa, sillä äidin työvuorojen helpottuessa joudunkin vaihtamaan vuoropäiväkodista tavalliseen päivähoitoon. Olemme kaikki tykänneet päiväkodista ja tädeistä paljon. Uusi paikka on haussa ja vaihto tapahtuu todennäköisimmin vasta syksyllä.

Jumppaa autoistuimessa. Ja kuten huomaatte, ei sukkaa! Tapanani on napsia niitä vähän väliä pois jalasta ja niinpä olenkin viettänyt viime aikoina enemmän aikaa sukitta kuin ne jalassa.

En tiedä onko tästä kuvasta teille mitään iloa, mutta äiti halusi välttämättä julkaista otoksen. Tässä siis pottatoverini, pikkukisu ja pikkupupu, ovat joutuneet veden varaan. He kyllä kertoivat minulle, että haluavat välttämättä kylpyyn ja siinä tilanteessa vessanpönttö oli lähin vesipiste. Tapauksesta viisastuneena isi ja äiti eivät enää jätä pottaillessani mitä tahansa tavaroita käteni ulottuville. Pöntön kannen sulkeminen ei auta asiaa; pottailuni sisältää joka kerta kansijumppaa ylävartalolle!

Sain hyvät kyyditykset Akselilta. Akseli osasi myös pakittaa kärryillä, eikä loppujen lopuksi olisi halunnut lopettaa ajeluja ollenkaan.

Soitan soittimilla yhtä tunteella kuin isini. Rumpuja en (äidin lisäys: kaikesta isin uhkailusta huolimatta) ole vielä saanut.

Aplodeja kaikille!

Osaan taputtaa!!! Ensi taputukseni tapahtui, missäs muuallakaan kuin, äidin koripallopelissä (äiti ei ole aloittanut pelaamista uudelleen, kävi vaan harrastelemassa vanhojen pelikavereiden kanssa Pääsiäisturnauksessa Lahdessa). Ja näkisittepä ilmeitäni käsiä yhteen lyödessäni. Äidillä ja isillä tuntuu olevan hauskaa.

Olen myös innostunut näyttämään asioita. Osoittelen hyvin tärkeän näköisenä lamppuja, kukkia, verhoja, pääsiäistipuja, milloin mitäkin. Tuula-mummin luona opin nopeasti missä ukulele sijaitsee ja osoitin alvariinsa soitinta. Mummi jaksoi kiltisti näppäillä sen kieliä. Ja minä taputin!

Tänään yllätettiinkin äiti päiväkodin tätien kanssa. Äiti tähyili minua päiväkodin pihalla rattaista, mutta minä istuinkin hiekkalaatikolla puuhastelemassa! Oli siinä ihmettä kerrakseen. Ainoa asia mikä minua ulkoilussa sapettaa on saappaat. Niissä on vielä niin hankala liikkua koska ne painavat niin paljon. Toivottavasti ilmat lämpenevät pian, että saan uudet lenkkarini käyttöön!

Uusia kuvia tulossa pian!

Päiväkotielämää

Ensimmäinen viikko päiväkodissa on takanapäin. Kaikki sujui osaltani hienosti: söin, nukuin, en vierastanut, jne. Sonja-tädin mukaan opin jo hiukan pitämään puoliani, lähinnä viemään leluja muiden käsistä ja tuuppimaan uusia kavereita pois kulkuväyliltäni. Illat kotona menivät myöskin mukavasti.
Toinen työviikko ei alkanut yhtä iloisissa tunnelmissa. Lauantaina minulle nousi kuume ja siitä lähtien olen ollut toipilaana. Tutustuminen päiväkodin pöpökantoihin alkoi samantien. Sunnuntaina kuume hipoi jo 40 astetta (39,9)! Maanantaina menimmekin äidin kanssa lastenlääkärille. Setä määräsi minulle antibiotit korvatulehdukseen, tippoja silmätulehdukseen ja päälle yskänlääkettä. Saa nähdä pääsenkö tällä viikolla ollenkaan päiväkotiin - perjantaina olisi ohjelmassa retki Titi-nallen taloon Ikaalisiin.
Ei huonoja uutisia ilman hyviä. Liikkumiseni on mennyt eteenpäin, nimittäin sunnuntaina näytin isille ja äidille kuinka kontataan! Maanantaina olin niin huonossa hapessa etten oikeastaan tehnyt muuta kuin nukuin. Tänään on taas leikitty, mutten ole vielä näyttänyt taitojani hoitoapuun tulleelle Raija-mummille.
Kuten moni teistä tietääkin, olen kova rupattelemaan. Tätä ette kyllä vielä tiedäkään... olen sanonut ensimmäisen sanani. Sanon "am-puh" ja osoitan kädelläni lamppua. Äiti on myös huomannut että toistan usein "äi-tä" ja varmaan toivoo että jo pian osoittaisin häntä Ü

Näin kivaa meillä on Akselin kanssa aina! Nina testaa käsivoimiaan.

Lasketko vessapaperiarkkeja? Ei, potassa oli iiii-so kakka Ü

Uk-ko noo-a, uk-ko noo-a oooli kun-non mies...

Hau-hau-hau!

Olen viime aikoina tutustunut tämmösiin isompiin ja innokkaampiin karvakuonoihin. Tämä Riitu-koira halusi vimmatusti nuolla sekä naamaani että korviani. Aluksi kikattelin ja olin ihmeissäni kun koira ei kovista otteistani ja riemunkiljahduksistani huolimatta lähtenyt luotani (kuten kisut kotona). Sain kuitenkin pian tarpeekseni nuolemisesta, mutta Riitu ei - intoni karvaista kaveriani kohtaan lopahti. Kotiin päästyämme tarjosin silti heti naamaani Nisse-kissan nuoltavaksi. Ei lipaustakaan!

Iltapesulla - allas kuin teetetty minulle!

Vrrroooooom! Uusi kärryni koeajossa. Itse en ihan vielä osaa työntää, mutta onnistuu matkan teko näinkin.

Äidin keittiöapulaisena:

Pöllin usein tämän astiapyyhkeen, pyyhin sillä lattiaa ja lopuksi ravistelen.

Kissankarvoille (ja kissoille) kyytiä!

"Iloinen ja reipas nuorimies",

kirjoitti mukava neuvolalääkäri 8kk tarkastuksessa. Vaa'assa lukemat nousivat 12,450 kiloon ja mittanauhaa tarvittiin 74,4cm verran. Lääkäri-setä kehui kokoani ja jäntevyyttäni. Hänellä olikin tekemistä saada minulta heijasteita istuviltani. Samoin ojentaessaan pientä narun päässä olevaa palloa, tartuin siihen kaikin voimin ja hetken vedimme sedän kanssa köyttä. Seuraava neuvola onkin vasta vuoden ikäisenä.

Tässä odottelen Akselin 1-vuotissynttärijuhlille lähtöä

Jee-jee! Kärrytellään! Sekä autossa että vaunuissa köröttely saa minut useimmiten unten maille. Isi on ollut pienenä ihan samanlainen.

Tza-tza-tzaa!!

Olen viimeinkin ymmärtänyt liikkumisen ilon ja lähtenyt ryömimään (vedän käsillä itseäni eteenpäin). Tosin, en vielä oikein hahmota että pääsisin pitkiäkin matkoja omin avuin. Yleensä reittini muodostuu kiinnostavien kohteiden, kuten sähköjohtojen, digiboxin, dvd-soittimen, subbarin ja omien suosikkilelujeni varrelle. Olen myös omaksunut keinon liikkua istuviltaan. Hytkytän vain itseäni edestakaisin ja matka taittuu. Konttausasentoa olen kokeillut isin ja äidin avustuksella, mutta lukema mittarissa on vielä nollilla.

Ääntelyni on kehittynyt yhtälailla. "Tää-tää-tää, pä-pä-pää" ovat uudet lauseeni, mutta eivät pääse lähellekään päristelyni määrää. Olen kehitellyt kikatukseni rinnalle rohean tekonaurun. Äidin mielestä saan sillä vain kurkkuni kipeäksi. Näiden kaikkien lisäksi osaan komentaa. Korotan ääntäni aina tarvittaessa ja painotan loppua kysyvästi.

Unikoulu tuotti hienoa tulosta: heräilen enää kerran kaksi yössä ja usein nukahdan itsekseni. Uniini avuksi on tullut tutti. Luitte oikein: TUTTI. Yksi kaunis päivä äiti tarjosi tuttia leikkeihini ja minä poika laitoin sen suuhun. Sitä olikin kiva lupsutella ja pureskella. Tekee kutaa jälleen kutiaville ikenilleni.

Pottailuja meillä on takana viikon päivät. Olen ensimmäisesta kerrasta lähtien palkinnut joka kerralla äidin kakkatuloksella. Ja kehuja satelee!

Uusia mittoja tulossa 16. päivä, lääkärineuvolan jälkeen.

Tämä kuva ei selittelyjä kaipaa.

Hymypojan täytyy pitää hyvää huolta hampaistaan.

Kuvassa esittelen MINUN magneetteja. Näitä pyrin järjestelemään päivittäin ja työhön sisältyy perusteellinen pesu (lue: suussa uittaminen ja pureskelu).

Ups! Tästä tilanteesta taitaa rapsahtaa 2 min. kiinnipitämisestä. Meidän peleissä mailoina toimivat äidin keittiön laatikosta löytynyt puulasta sekä käden ympärille kiertyvä heijastin (pelatessa suoristettuna). Akseli on tosi kova peluri. Minun bravuurit näette kuvasta.

Ainon kanssa Ikeassa.

Tykkään erityisesti kieriskellä äidin ja isin sängyssä. Välillä saatan potkaista Nakki-kissaa (joka esittää läsnäollessani nukkuvaa) tai jopa kellahtaa sen päälle. Yleensä Nakki häipyy vähin äänin ulko-ovea kohti. Kuten huomata saattaa, poskillani on tapana kuumeta vauhdikkaissa touhuissani Ü

Ilmassa leijailee palloja... ihanaa. Mutta miksi ne yhtäkkiä katoavat?

Katseemme ovat naulittuina saippuakupliin. Kuplia kanssani ihmettelevät ystäväni Aino ja Akseli.

Kylvyssä vesi roiskuu ja lelut saavat kyytiä. Vauvauinnissa on ollut joulutauko, mutta 13.1. jatketaan taas leikkejä ja sukelluksia.

Tässä me isin kanssa vähän hullutellaan - jiihaaaa!

Tässä olen joulupukin apulaisena. Keskityin tänä jouluna enimmäkseen ihanan kirkkaisiin joulupapereihin ja naruihin. Niitä oli mukava reipiä ja tietysti maistella!

HEI LAJITOVERINI!

Olemme äidin kanssa todella pahoillamme tämän sivuston viime aikaisesta laiminlyönnistä. Olen valvottanut äitiäni jo kohta seitsemän kuukautta ja tämä on uuvuttanut hänet. Kuviakaan ei olla paljon otettu, mutta laitettiin sentään muutama mukaan.

Olen kuulkaas jo aika iso poika. Kuuden kuukauden neuvolassa mittani olivat 11,4kg ja 72cm. Olin siihen aikaan elämäni toistaiseksi kovimmassa flunssassa (korkean kuumeen kera) ja myöhemmin selvisi että toisessa korvassani oli myös tulehdus. Näistä kaikista on jo onneksi toivuttu ja jaksan taas touhuta täysillä. Muista ulkoisista kehityksistä sen verran, että hiuksissani näkyy pienimuotoista kasvua ja hampaita suussani on kahdeksan.

Liikkeelle lähteminen kohdallani on enää ajan kysymys. Kannattelen itseäni etunojassa polvista ylöspäin, toisena hetkenä nostan peppua ja samalla tuon toista jalkaani vartaloni alle. Vielä kun ymmärtäisin yhdistää nämä kaikki! Peruutusvaihteen olen jo löytänyt ja osaan myös pyöriä ns. akselini ympäri. Ensimmäiset tutkimusmatkat on siis jo tehty! Tällä hetkellä omaan myös vimman hakata käsiäni. Rummuttelen lattiaa, pöytää, tms. joko paljaalla kädellä tai lelulla tai sitten huidon helistimiäni (mieluiten kovaäänisimpiä). Tämän lisäksi jalkani käyvät kuin singeri, niin istuessani, mahallaan kuin selälläänkin. Osaan jo komeasti istuakin ja tykkään siinä samalla valikoida leluja lelukopastani.

Olen niittänyt mainetta päristelylläni. Voimakkaimmillaan taitoni on silloin kun olen väsymyksen uuvuttamana. Silloin ei roiskuvan rään määrällä ole rajaa. Öisinkin saatan päräyttää ilmaan muutamat pöristelyt.

Meillä on muuten menossa joku ihmeelinen unikoulu. Tarkoittaa näemmä sitä että minulle annetaan öisin vain vettä. Tuo juoma ei kuulu suurimpiin herkkuihini ja siksipä en viime yönäkään viitsinyt itkeskellä kuin kerran. Syödään ja juodaan enemmän sitten päivisin!

Riemukasta Uutta Vuotta teille kaikille Ü

NEUVOLASSA

"Tyytyväinen, kontaktinhakuinen poika. Jäntevä on. Viihtyy hyvin vatsallaan, jaksaa nostaa vartaloaan siinä ja touhuta lelujen kanssa.", kirjoittaa neuvolantäti viiden kuukauden käynnillä. Naureskelin jälleen terveyskeskuksen tädeille hurmaten kaikki ohikulkijat. Neuvolahuoneessa leikin ihanalla värikkäällä ja helisevällä tähdellä, samalla liikennematolla makoillen. Tietenkin myös maistelin tähteä ja lopputuloksena täti joutui laittamaan lelun pesuun. Sain myös rokotteen, mutten tälläkään kertaa huomannut pistosta kaikelta touhuamiseltani. Olen 70cm pitkä ja painan 11,150kg.

Tähän voisin vielä lisätä uutisen: viikonloppuna minulle puhkesi kaksi ylähammasta. Pian virnistelen siis jo neljällä hampaalla!

Tänään menemme äidin kanssa elämäni ensimmäisille lastenkutsuille. Tyttöystäväni Ainolla on tänään 1-vuotissyntymäpäivä ja meidät on kutsuttu juhliin. Äiti lupasi yrittää ottaa kemuista kuvia ja tuoda sitten muutaman tänne teillekin nähtäväksi.

Hei taas ensi kertaan!

Olen 5 kuukautinen Ü

Näin hienosti sujuu istumiseni syöttötuolissa. Tässä istuimessa olen herkutellut jo mm. perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalia, ruusunmarjaa, vadelmaa, persikkaa ja kanaa. Olen todella innokas ruokailija! Äidin mielestä ehkä vähän liikaakin, sillä minulla on tapana hyökätä suullani lusikkaan ja ruokailun häämöttäessä loppuaan kurkotan niin etukenossa että leukani on pöydässä kiinni.

Vauvauinnissa olen jo aloittanut sukelluksien harjoittelut. Uimassa minun päälleni lasketaan ämpärillä vettä, samalla kolmeen laskien ja tämän jälkeen minut vetäistään veden alle, ikään kuin sukeltaisin. Olen tehnyt tätä tosi reippaasti, itkemättä kertaakaan. Uintikerralla saa aina tehdä niin monta sukellusta kuin on ikää kuukausissa. Ensi kerralla on edessä "alkeissukelluksia"!

Sain ystävältäni Ainolta lainaksi tämän hyppykiikun. Kuva on täysin lavastettu, sillä minulla ei ole minkäänlaista ymmärrystä mitä tässä vekottimessa pitäisi tehdä. Tämän vuoksi keskitynkin vain ihailemaan makuuasennosta äitini heiluttellessa keinua. Ja tekee kyllä tiukkaa että mahdun edes kyytiin, kaikkine reisimakkaroineni. Äidin mukaan minun täytyy vielä jonkin aikaa harjoituttaa jalkavoimiani sekä vartalonhallintaani ja sitten päästään itse asiaan. Pääsin muuten yhtenä päivänä Akseli-kaverini syöttötuoliin - äitini ei olisi tätä vielä sallinut, mutta olinkin kylässä isin kanssa (en saisi vielä istua, koska en jaksa pitää itseäni pystyssä). Joka tapauksessa, sain mahdottoman riemuhepulin ja osoitin tällä että pian se tuoli on hankittava.

Raija-mummikin vieraili meillä muutaman päivän. Leikimme leluillani, katselimme kirjaani ja muuten vaan naureskelimme. Mummille isot halaukset! Tässä samalla terveisiä isin Someron serkuille, Veetille ja Vilmalle. Toivottavasti teillä oli mukavaa Nokian Eedenissä!

AINUTKERTAISIA ILMEITÄ