Tunnelmallista ja ratkiriemukasta Uutta Vuotta 2010!

Lumileikkejä: Olemme molemmat kovia mäenlaskijoita!

Musiikki-innostusta riittää, etenkin Harjavallan mummulan soittimille päästäessä

Mä olen huomenna jo näin monta vuotta! *kolme sormea sojottaen*

Isopieni kolme vuotias ja julmetun iso monsteriauto!

Ihkaensimmäinen puuveneeni. Äidin kanssa yhdessä rakennettiin ja laskettiin isomummin rannasta Päijänteeseen.

Hortonomin oppeja ei vanhemmilta ole tullut, mutta onneksi naapurissa on Iiris.

Puuhamaa on paras paikka!

Vietimme tämän kesän ainoan yhteisen arkivapaan Puuhamaassa. Akulle löytyikin jo paljon kivaa tekemistä. Mea nautti keinumisesta ja tuhansista portaista. "Jutellaan taas Puuhamaasta", sanoo Aku lähes joka päivä. "Kerro sinä", jatkuu pyyntö.

Äiti ja isä luulivat että olen vielä liian pieni sähköautoiluun. Näytin heille mistä kana pissii ja kurvailin autoilla kuin ammattilainen konsanaan. Auton pysäyttämisessä ehkä minun kohdallani pientä kehittämisentarvetta.

Ralliautoilussa rullasin pientä rinksaa hurjaa vauhtia. Välillä tein pysähdyksiä mm. S-markettiin ostoksille. Pidin huolta myös radan muiden autojen parkkeerauksesta.

Taidan tässä hohottaa äskettäin keksimälläni murinatyylillä. Olen myös viimeaikoina alkanut sanoa sanoja ensimmäisillä tavuilla ja joitain ihan kokonaankin: Lähdetään, hei vaan, avaa, nappi, kato, kiikka (=keinu), pa (=pallo, pastilli tai leipä - vaatii tilannetulkintaa), vauva (nukkeni, yksi lempileluistani). Lisäksi osaan hyvin selkeästi esittää tahtoni, kuin myös vastata joihinkin äidin ja isin esittämiin kysymyksiin. Musiikkin on minulle erityisen mieluista. Kuullessani pienenkin ääninäytteen, alan vähintään nyökyttämään päätäni. Jos musiikki jatkuu pyöritän käsiäni ja kroppaani kuin diskossa konsanaan.

Pa, aitee, tato pa!

Kato äiti kuinka mä nostan tän ilmaan, ja naapurin piha on tietysti aina tavoitteena.

Näin hauskaa on meidän hiekkalaatikolla Ü Tervetuloa!

Täytän pian kolme vuotta ja vauhtini ei ole tosiaankaan hiipumaan päin. Sisällä leikin leikin paljon legoilla, pelaan koripalloa aina kun lupa vanhemmilta heltiää sekä liirailen mopollani rinksaa (keittiö-ruokailutila-eteinen-keittö). Ulkona pelit ovat myös kova juttu, unohtamatta upouutta polkupyöräni, jolla osaan jo hieman polkea. Olen alkukesän aikana oppinut myös enemmän kiipeilyä leikkipuistossa, keinumaan isojenlastenkeinussa ja pomputtamaan koripalloa. Lauleskelen usein ja kertoilen päiväkodissa opittuja loruja isilla ja äidille. Meakin osaa välillä tehdä lorujen käsiviittomia!

Vapun viettoa

Hurrrja mönkijä-vappupalloni!

Vappulettuja, ihan haarukalla ja veitsellä... makuista, sanon minä...

Hyväristen pihakeinussa istuimme... hetken.

Minä ja kaverini Akseli olisimme tietysti hilluneet trampoliinissa vaikka koko päivän.

Kii-kaa, kii-kaa - minä taasen haluaisin vaan keinua.

Nyt taitaa tulla Pikku Kakkosessa Pingu - sen verran keskittynyttä porukkaa. Tuo hassu pingviini on meidän perheen kestosuosikki. Molemmat lapset kiljuvat kun ohjelma alkaa Ü

Hop Lopissa

Vii-vuu vii-vuu! Tässä huristellaan Hop Lopissa. Kuva antaa ehkä hieman väärän käsityksen mitä touhuilen sisäleikkipuistossa. Parkkeeraan nimittäin AINA itseni koripallotelineen luokse. Toinen suosikkini on pöytäkiekko. Näitä kahta pelaisin vaikka koko kaksituntisen. Sentään joskus taivun äidin maanitteluihin ja suostun esim. näiden autojen ajoon.

Tässä ollaan mopoparkissa. Vaaleanpunaisen ajokin kuljettaja on kyllä lavastettu istuamaan, ilmekin sen jo kertoo. Aku odottaa jo kovasti koska saadaan kisat käyntiin.

Kyllä 1-vuotiaalla täytyy jo olla oma käsilaukku ja helmet. Tosin, tässä kuvassa pyritään kovasti äidin laukulle...

Näin pukeuduin ensimmäisille synttäreilleni.

Tässä todistusaineistoa että olen istahtanut tämmöiselläkin. Myönnettäköön, ettei ole tapahtunut montaa kertaa ja eikä äidillä ole ollut kertaakaan mitään siivottavaa.

Lumileikkejä

Olipa hauskaa kun haettiin äidin kanssa lumiukolle minun hattu lainaan Ü

Tykkään istua pulkan kyydissä, eteinkin jos Aku vetää. Yleensä hoilottelen ja höpöttelen tyytyväisenä, samalla kun laahaan kättä maassa (niin kuin isommatkin tekevät!).

Makoisaa joulua teille kaikille!

Toivottavat pukin apulaiset, Aku ja Mea

OSAAN KÄVELLÄ!!

Siitä se sitten vaan lähti, kävelyni nimittäin. Ja minua ei pysäytä mikään! Hihkun onnesta tepastellessani ja äidin laskema ennätykseni on jo kahdeksan askelta.

"Mea, ota tämä kärry ja tuu mun perässä", pyytää Aku. Äiti unohti aiemmassa tekstissä mainita että Aku on jo todella reipas pukemisessa ja riisumisessa. Housut ja sukatkin sujahtavat hienosti jalkaan. Ulkoa tultaessa Aku riisuu jo itse kaikki tamineensa! Äiti ja isi ovat todella ylpeitä!!

TÄÄLLÄ OLLAAN...

pitkän hiljaiselon jälkeen. Osa on saattanut jo menettää uskonsa näihin sivuihin (niin mekin melkein). Mutta kerrotaanpas mitä tänne Nokialle kuuluu!

Olemme jo kovaa vauhtia valmistelleet joulua. Aku on maistellut moneen kertaan pipareita ja torttuja, joulutonttu kävi hakemassa joulupukin kirjeen ikkunalaudalta ja äiti on ripotellut koristeita ympäri kotia. "Nyt se pukki tulee", huudahtaa Aku jokaikinen aamu joulukalenterin luukun avattuaan. Ei joulupukkia odotetaan jo kovasti. Aattoa vietämme perinteisesti omassa kodissa ja olemme kutsuneet lähisukua kanssamme juhlimaan.

Eilen vietettiin päiväkodissa joulujuhlaa. Lapset esittivät hienoja leikkeja ja lauluja. Välillä Akun täytyi pinkaista omalta paikaltaan tarkistamaan, että isi ja äiti olivat omilla paikoillaan. Samalla reissulla Mea sai tutkia ja tutustua päiväkotiin ja täteihin. Mean tarhaura kun alkaa tammikuussa, Sammaltassujen ryhmässä. Aku siirtyy samalla ISOMPIEN ryhmään eli hänestä tulee Tuohitossu. Isoja muutoksia siis piakoin edessä!

Mea on edelleen erittäin touhukas tyttö. Seisominen ja puita pitkin kulkeminen sujuvat kuin vanhalta tekijältä. Käveleminen taitaa olla enää uskalluksesta kiinni. Mean on juuri oppinut taputtamaan ja on todella innokas taitoaan esittämään. Neiti on myös kova laittamaan Akun leikkejä palasiksi - oli esillä sitten junarata, legot, pikkuautot tai ihan mikä tahansa muu. Roskien bongailu, tavaroiden levittely, kenkien lajittelu ja vessaaan karkaaminen taitavat olla tällä hetkellä Mean suosikkipuuhia. Ai että, kun ehtii livahtamaan vessaan ja ehtii rullata vessapaperia ennen kuin äiti huomaa Ü Temperamenttia Measta löytyy: Jos ei asiat etene (tai vessaleikit keskeytetään), raikaa kirkuna tai sitten tarraudutaan takiaisen lailla äidin housunpunttiin. Vierastamisvaihe on parhaillaan käsillä, mutta ehkä jo hiukan hellittämässä. Mitenköhän joulupukin vierailun kanssa käy?

Akulla vauhti ei ole laantunut. Joka paikkaan on mentävä vähintään puolijuoksua ja mieluiten vielä pallo kainalossa. Puhetta pojalta tulee jo paljon ja uudet sanat jäävät helposti mieleen. Olemme isin kanssa huomanneet, että Akulla on aika hyvä muisti. Esimerkiksi muistipelissä Aku on aika mestari! Palapelit ovat Akun toinen bravuuri. Tosin, niiden tekeminen on ollut harvemmassa, sillä Meahan sieltä aina saapuu paikalle paloja syömään. Lumitöistä Aku on innoissaan ja toivoikin joulupukilta ikiomaa lumikolaa, sillä äidin kola on osoittautunut liian painavaksi. Ulkona on ollut todella kiva puuhastella, aina kun lunta on riittänyt. Pulkkamäki on jo testattu ja jääpuikkoja keräillään päivittäin. Lumiaurat ovat olleet aivan uusi tuttavuus ja niitä Aku jaksaa odottaa joka kerta. Musiikki (erityisesti rummut ja kitarat), laulaminen, hyppiminen, HEITTÄMINEN ja Autot -elokuva kaikkine sankareineen ovat Akulle mieluisia. Siisteyden ylläpitämisessä Aku on edelleen tarkkana: matot suoristetaan, raollaan olevat lipaston laatikot suljetaan ohikuljettaessa (Varsinkin (!), jos laatikon raosta kurkistaa jotain) ja jos lattialla on jotakin epämääräistä (esim. kuppeja ja kansia Mean leikeissä), kuuluu "hei, kuka on levittänyt tänne!" tai "mitäs täällä on levällään!", ja tavarat on saatava heti omalle paikalleen Ü

Nyt olisi aika toivottaa kaikille
OIKEIN MUKAVAA JOULUA ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2009!