TÄÄLLÄ OLLAAN...

pitkän hiljaiselon jälkeen. Osa on saattanut jo menettää uskonsa näihin sivuihin (niin mekin melkein). Mutta kerrotaanpas mitä tänne Nokialle kuuluu!

Olemme jo kovaa vauhtia valmistelleet joulua. Aku on maistellut moneen kertaan pipareita ja torttuja, joulutonttu kävi hakemassa joulupukin kirjeen ikkunalaudalta ja äiti on ripotellut koristeita ympäri kotia. "Nyt se pukki tulee", huudahtaa Aku jokaikinen aamu joulukalenterin luukun avattuaan. Ei joulupukkia odotetaan jo kovasti. Aattoa vietämme perinteisesti omassa kodissa ja olemme kutsuneet lähisukua kanssamme juhlimaan.

Eilen vietettiin päiväkodissa joulujuhlaa. Lapset esittivät hienoja leikkeja ja lauluja. Välillä Akun täytyi pinkaista omalta paikaltaan tarkistamaan, että isi ja äiti olivat omilla paikoillaan. Samalla reissulla Mea sai tutkia ja tutustua päiväkotiin ja täteihin. Mean tarhaura kun alkaa tammikuussa, Sammaltassujen ryhmässä. Aku siirtyy samalla ISOMPIEN ryhmään eli hänestä tulee Tuohitossu. Isoja muutoksia siis piakoin edessä!

Mea on edelleen erittäin touhukas tyttö. Seisominen ja puita pitkin kulkeminen sujuvat kuin vanhalta tekijältä. Käveleminen taitaa olla enää uskalluksesta kiinni. Mean on juuri oppinut taputtamaan ja on todella innokas taitoaan esittämään. Neiti on myös kova laittamaan Akun leikkejä palasiksi - oli esillä sitten junarata, legot, pikkuautot tai ihan mikä tahansa muu. Roskien bongailu, tavaroiden levittely, kenkien lajittelu ja vessaaan karkaaminen taitavat olla tällä hetkellä Mean suosikkipuuhia. Ai että, kun ehtii livahtamaan vessaan ja ehtii rullata vessapaperia ennen kuin äiti huomaa Ü Temperamenttia Measta löytyy: Jos ei asiat etene (tai vessaleikit keskeytetään), raikaa kirkuna tai sitten tarraudutaan takiaisen lailla äidin housunpunttiin. Vierastamisvaihe on parhaillaan käsillä, mutta ehkä jo hiukan hellittämässä. Mitenköhän joulupukin vierailun kanssa käy?

Akulla vauhti ei ole laantunut. Joka paikkaan on mentävä vähintään puolijuoksua ja mieluiten vielä pallo kainalossa. Puhetta pojalta tulee jo paljon ja uudet sanat jäävät helposti mieleen. Olemme isin kanssa huomanneet, että Akulla on aika hyvä muisti. Esimerkiksi muistipelissä Aku on aika mestari! Palapelit ovat Akun toinen bravuuri. Tosin, niiden tekeminen on ollut harvemmassa, sillä Meahan sieltä aina saapuu paikalle paloja syömään. Lumitöistä Aku on innoissaan ja toivoikin joulupukilta ikiomaa lumikolaa, sillä äidin kola on osoittautunut liian painavaksi. Ulkona on ollut todella kiva puuhastella, aina kun lunta on riittänyt. Pulkkamäki on jo testattu ja jääpuikkoja keräillään päivittäin. Lumiaurat ovat olleet aivan uusi tuttavuus ja niitä Aku jaksaa odottaa joka kerta. Musiikki (erityisesti rummut ja kitarat), laulaminen, hyppiminen, HEITTÄMINEN ja Autot -elokuva kaikkine sankareineen ovat Akulle mieluisia. Siisteyden ylläpitämisessä Aku on edelleen tarkkana: matot suoristetaan, raollaan olevat lipaston laatikot suljetaan ohikuljettaessa (Varsinkin (!), jos laatikon raosta kurkistaa jotain) ja jos lattialla on jotakin epämääräistä (esim. kuppeja ja kansia Mean leikeissä), kuuluu "hei, kuka on levittänyt tänne!" tai "mitäs täällä on levällään!", ja tavarat on saatava heti omalle paikalleen Ü

Nyt olisi aika toivottaa kaikille
OIKEIN MUKAVAA JOULUA ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2009!