lauantaina, helmikuuta 07, 2009


Tässä ollaan mopoparkissa. Vaaleanpunaisen ajokin kuljettaja on kyllä lavastettu istuamaan, ilmekin sen jo kertoo. Aku odottaa jo kovasti koska saadaan kisat käyntiin.
Kyllä 1-vuotiaalla täytyy jo olla oma käsilaukku ja helmet. Tosin, tässä kuvassa pyritään kovasti äidin laukulle...

Näin pukeuduin ensimmäisille synttäreilleni.

Tässä todistusaineistoa että olen istahtanut tämmöiselläkin. Myönnettäköön, ettei ole tapahtunut montaa kertaa ja eikä äidillä ole ollut kertaakaan mitään siivottavaa.

Lumileikkejä

Olipa hauskaa kun haettiin äidin kanssa lumiukolle minun hattu lainaan Ü

Tykkään istua pulkan kyydissä, eteinkin jos Aku vetää. Yleensä hoilottelen ja höpöttelen tyytyväisenä, samalla kun laahaan kättä maassa (niin kuin isommatkin tekevät!).



tiistaina, joulukuuta 23, 2008


Makoisaa joulua teille kaikille!
Toivottavat pukin apulaiset, Aku ja Mea

sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

OSAAN KÄVELLÄ!!

Siitä se sitten vaan lähti, kävelyni nimittäin. Ja minua ei pysäytä mikään! Hihkun onnesta tepastellessani ja äidin laskema ennätykseni on jo kahdeksan askelta.

"Mea, ota tämä kärry ja tuu mun perässä", pyytää Aku. Äiti unohti aiemmassa tekstissä mainita että Aku on jo todella reipas pukemisessa ja riisumisessa. Housut ja sukatkin sujahtavat hienosti jalkaan. Ulkoa tultaessa Aku riisuu jo itse kaikki tamineensa! Äiti ja isi ovat todella ylpeitä!!

torstaina, joulukuuta 11, 2008

TÄÄLLÄ OLLAAN...

pitkän hiljaiselon jälkeen. Osa on saattanut jo menettää uskonsa näihin sivuihin (niin mekin melkein). Mutta kerrotaanpas mitä tänne Nokialle kuuluu!

Olemme jo kovaa vauhtia valmistelleet joulua. Aku on maistellut moneen kertaan pipareita ja torttuja, joulutonttu kävi hakemassa joulupukin kirjeen ikkunalaudalta ja äiti on ripotellut koristeita ympäri kotia. "Nyt se pukki tulee", huudahtaa Aku jokaikinen aamu joulukalenterin luukun avattuaan. Ei joulupukkia odotetaan jo kovasti. Aattoa vietämme perinteisesti omassa kodissa ja olemme kutsuneet lähisukua kanssamme juhlimaan.

Eilen vietettiin päiväkodissa joulujuhlaa. Lapset esittivät hienoja leikkeja ja lauluja. Välillä Akun täytyi pinkaista omalta paikaltaan tarkistamaan, että isi ja äiti olivat omilla paikoillaan. Samalla reissulla Mea sai tutkia ja tutustua päiväkotiin ja täteihin. Mean tarhaura kun alkaa tammikuussa, Sammaltassujen ryhmässä. Aku siirtyy samalla ISOMPIEN ryhmään eli hänestä tulee Tuohitossu. Isoja muutoksia siis piakoin edessä!

Mea on edelleen erittäin touhukas tyttö. Seisominen ja puita pitkin kulkeminen sujuvat kuin vanhalta tekijältä. Käveleminen taitaa olla enää uskalluksesta kiinni. Mean on juuri oppinut taputtamaan ja on todella innokas taitoaan esittämään. Neiti on myös kova laittamaan Akun leikkejä palasiksi - oli esillä sitten junarata, legot, pikkuautot tai ihan mikä tahansa muu. Roskien bongailu, tavaroiden levittely, kenkien lajittelu ja vessaaan karkaaminen taitavat olla tällä hetkellä Mean suosikkipuuhia. Ai että, kun ehtii livahtamaan vessaan ja ehtii rullata vessapaperia ennen kuin äiti huomaa Ü Temperamenttia Measta löytyy: Jos ei asiat etene (tai vessaleikit keskeytetään), raikaa kirkuna tai sitten tarraudutaan takiaisen lailla äidin housunpunttiin. Vierastamisvaihe on parhaillaan käsillä, mutta ehkä jo hiukan hellittämässä. Mitenköhän joulupukin vierailun kanssa käy?

Akulla vauhti ei ole laantunut. Joka paikkaan on mentävä vähintään puolijuoksua ja mieluiten vielä pallo kainalossa. Puhetta pojalta tulee jo paljon ja uudet sanat jäävät helposti mieleen. Olemme isin kanssa huomanneet, että Akulla on aika hyvä muisti. Esimerkiksi muistipelissä Aku on aika mestari! Palapelit ovat Akun toinen bravuuri. Tosin, niiden tekeminen on ollut harvemmassa, sillä Meahan sieltä aina saapuu paikalle paloja syömään. Lumitöistä Aku on innoissaan ja toivoikin joulupukilta ikiomaa lumikolaa, sillä äidin kola on osoittautunut liian painavaksi. Ulkona on ollut todella kiva puuhastella, aina kun lunta on riittänyt. Pulkkamäki on jo testattu ja jääpuikkoja keräillään päivittäin. Lumiaurat ovat olleet aivan uusi tuttavuus ja niitä Aku jaksaa odottaa joka kerta. Musiikki (erityisesti rummut ja kitarat), laulaminen, hyppiminen, HEITTÄMINEN ja Autot -elokuva kaikkine sankareineen ovat Akulle mieluisia. Siisteyden ylläpitämisessä Aku on edelleen tarkkana: matot suoristetaan, raollaan olevat lipaston laatikot suljetaan ohikuljettaessa (Varsinkin (!), jos laatikon raosta kurkistaa jotain) ja jos lattialla on jotakin epämääräistä (esim. kuppeja ja kansia Mean leikeissä), kuuluu "hei, kuka on levittänyt tänne!" tai "mitäs täällä on levällään!", ja tavarat on saatava heti omalle paikalleen Ü

Nyt olisi aika toivottaa kaikille
OIKEIN MUKAVAA JOULUA ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2009!

torstaina, syyskuuta 04, 2008

Yhteisleikkien harjoittelua

Katsokaa!! Olen tässä aivan ensimmäisiä kertoja istumassa, siis nousin aivan itse konttausasennosta. Aku kannustaa vieressä.

Tässä luemme yhdessä Puuha Peteä.

maanantaina, elokuuta 11, 2008

Järjestyksen mies

Vanhempani ovat havainneet puuhissani uuden piirteen. Minulle on tärkeää että tavarat ovat siistissä järjestyksessä (useimmiten). Tässä olen laittanut hujan hajan olleet kengät nätisti riviin. Usein levittelen Mean peittoja ja hasuja lattialle ja aivan hermostun mikäli nämä eivät suoristu.

Vesipyssysankarit


Vesipyssyleikit ovat kivoja, kunhan minua ei ammuta. Usein pyssyjen täyttäminen on kivempaa kuin itse ammuskelu.

Syödään!


Tässä suupielissä herkkuani kuningatarsosetta. Kuvaamiseni tällä hetkellä on aavistuksen vaikeaa, sillä tämä sitteri on ainoa paikka missä pysyn paikallani.

Ryömitään ja raivotaan

Mea: Kuten otsikosta varmasti arvasittekin, olen lähtenyt liikkeelle. Tämä tapahtui 3.8. eli kuuden kuukauden syntymäpäivänäni. Pari päivää tästä eteenpäin oivalsin kuinka pääsee konttausasentoon ja niinpä harjoittelenkin tätä äidin ja isin iloksi yötä päivää. Samoihin aikoihin suuhuni ilmaantui hampaita kuin sieniä satella. Viikon sisällä yläikeneeni puhkesi neljä hammasta ja taitavat kulmahampaatkin sieltä kohta rymistellä esiin. Hampaidentulo on tietysti kiukuttanut minua. Jaksan kuitenkin hymyillä aina kun saan katsekontaktin perheenjäseniini. Puolivuotisneuvolassa olin myös erittäin hyvällä tuulella ja kihersin neuvolantädille. Mittani käynnillä: 8290g ja 69,4cm. Lempipuuhaani on lattialla liikuskelu, puisen koirani hännän syöminen ja kaikkien lelujeni paukuttaminen lattiaan. Unohtamatta tietenkään Akun puuhia, jotka naurattavat minua edelleen.

Aku: Otsikon raivoaminen jäi sitten minun piikkiin. Itkuraivarit ovat alkaneet. Jos minua komentaa, loukkaannun, raikaa itku ja ilmoitan meneväni nukkumaan. Täytyy kuitekin ottaa huomioon että sairastin vatsatautia viikon ja olin tosi kipeä. Siihen perään äiti oli sappileikkauksessa ja tämän jälkeen isillä alkoi vatsatauti. Olen siis ollut pitkään vailla ikäistäni seuraa ja lähestulkoon neljän seinän sisällä. Onneksi päiväkoti alkaa huomenna! Sairasteluni vuoksi olen katsellut paljon telkkaria, pääasiassa Muumeja ja Puuha Peteä. Moponi on ollut viime aikoina paljon ajossa. Käyn välillä tankkaamassa ajokkiani ja taas kaahaten keittiö-olohuonelenkkiä. Milloin olen poliisi, milloin palomies. On moponi ollut joskus ruohonleikkurikin. Pesuun ei mopoani tarvitse kuitenkaan ajaa, syy tähän lienee että pelkään autopesua (viime kerralla odottelin isin kanssa pesuhallin ulkopuolella kun äiti ja Mea hoitivat homman).

keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008

Äiti täystyöllistettynä

Kiirettä pitää kahden palleron kanssa. Kuulumiset ovat jääneet viime aikoina kirjoittamatta, mutta tässä hiukan tapahtumiamme.

Mea on kasvanut hurjasti. Mitat neuvolassa 5kk:n iässä 8100g ja 68,5cm. Hän touhuilee jo kovasti lattialla, mm. saa jalkansa konttausasentoon, varaa reippaasti käsiinsä, kääntyilee suuntaan kuin suuntaan ja haeskelee leluja ympäriltään (ns. akselinsa ympäriltä). Jutustelua on edelleen paljon, lisänä "ihanaa" kirkumista ja murinaa. Ruokavaliossa Mea on edennyt myös vinhaa vauhtia. Syömisen perusteella sisarukset ovat identtiset: Mea ahmii päivän kaikki ateriat (3kpl - kaksi sosetta ja puuro) , aivan kuin Akukin pienenä. Äidin käsi käy tytön mielestä liian hitaasti. Kasvikset on jo läpikäyty ja eilen maistoimme ensimmäistä kertaa liharuokaa. Nam-nam!

Aku täytti kuukausi sitten kaksi vuotta (mitat 16,8kg ja 91,3cm - tosin tämän jälkeen tullut iso kasvupyrähdys, vaatteiden kutistumisesta päätellen). Juhlimme useampana päivänä ja väkeä riitti. Kiitos kaikille osallistujille ja pakettien lähettäjille. Aku on oppinut hienosti vaipattomaksi ja osaa kertoa koska on hätä. Hän on myös siirtynyt syöttötuolista Tripp trapp -tuoliin, koska osaa kiivetä siihen itse (äidin kädet säästyvät) ja syöttötuoliin istahtaa pian Mea. Tällä hetkellä Aku on kesälomalla, mutta elokuussa palataan arkeen ja päiväkotiin. Lomalla hän on tykännyt grillata makkaraa, pelata jalkapalloa, leikkiä vesi- ja hiekkakakkuleikkejä, katsella Muumeja, tehdä pihahommia naapurin Iiris-tädin kanssa... lisäksi olemme harjoitelleet kädentaitoja piirustuslevyn, muovailuvahan ja sormivärien avulla. Moottoripyörät, työkoneet (etenkin papan Mauno), remontointi omalla porakoneella kuulosuojaimet korvilla, omalla mopolla kaahailu, mummilan leikkimikro ja kahvinkeitin, Iron Maiden (= Edi-musiikki) konsertit digiboxilta, siinä lisää pojan lempipuuhia. Uhma ja sisarkateus ovat myös osana arkeamme. Pikkuherra tekee jos jonkinlaisia temppuja (laittaa golfpallon suuhunsa niin ettei saa sitä enää pois, istuu siskonsa päälle, sanoo vastaan, aloittaa kaikki lauseet sanalla "ei", jopa syöminen (!!) on huonontunut, lista on loputon), mutta vanhempia auttaa sananlasku "aikansa kutakin".

Laitamme kuvia kun taas ehdimme. Kaikille oikein kaunista ja aurinkoista kesää!

Mea, Aku, Raide ja Juuso