TITAJII !!

Kun haluan katsella Iron Maidenia televisiosta, hoen "titajii tattomaa" (=kitaraa katsomaan). Keikkaa katsellessa soitan isin kanssa joko kuvassa näkyvää kitaraani tai sitten vain ilmakitaraa. Jännitän jokaisella kerralla koska yhtyeen maskotti Eddie (äidin mielestä aivan hirveä olio) näkyy. Tästä myös hokemani: "Edi tulee!" Huomatkaa soittoasentoni! Jos molemmat jalat ovat lattialla, tulee toisen olla varpaillaan, polvi koukussa. Nämä olen oppinut kyseiseltä videolta, kuin myös kitaran soittamisen pään takana. Videolla paiskotaan kitaroita lattialle... äiti rukoilee ettei näe kohdallani tuota päivää.

Pyykinpesuvastaava

Täytyy tässä minunkin hieman ryhdistäytyä, jottei mene ihan tyttöjen jutuiksi... Olen erittäin innokas pyykinpesuapulainen. Mielestäni pyykkikoneen ja kuivurin tulisi olla aina päällä. Autan reippaana poikana äitiä niin koneiden latauksessa kuin pyykin viikkauksessa. Olen saanut lisänimen sukkakuriiri, sillä aina puhtaiden vaatteiden korin nähdessäni haluan viedä itse sukkani omalle paikalleen. Niiden "oma paikka" on vielä hiukan häilyvä käsite, mutta äiti on tyytyväinen kun pysyn muuten pois pahanteosta.

Olen viime aikoina kokenut kovia. Jouduin pari viikkoa takaperin lääkäriin, jossa minua tutkittiin ja päälle päätteeksi pistetiin sormeen ja laitettiin laastari. Eikä tässä vielä kaikki... Tänään otin yhteen päiväkodin roskiksen kanssa. Tulos Aku - Roskis: 0-1. Poskessani on pipi, kuin myös huuleni turvoksissa. On tämä isoveljeys rankkaa.

Laittakaahan terveisiä kommentteihin Ü

Terkuin, Aku

Katsokaapas tätä! Näin ISOT pojat istuvat pöntöllä. Toistaiseksi olen vain harjoitellut istumista, todelliset teot pönttöön ovat toteutumatta.

Hei, minua kutsutaan toistaiseksi nimellä Iines. Tässä lepäilen isini käsivarsilla, samalla ympäristöäni tutkaillen. Olen todella kiltti tyttö; pääasiassa päiväaskareeni koostuvat nukkumisesta ja syömisestä.

MEILLE TULI VAUVA!

Tässä kuvia pikkusiskostani. Hän on varsinainen kaunotar, minun ja isin silmäterä Ü Vauva syntyi sunnuntaina ja tuli tänään (tiistai) äidin kanssa kotiin. Olen erittäin innokas suukottelemaan ja silittelemään vauvaa... välillä voimani vain yltyvät yli ymmärrykseni.

Tutitonta Uutta Vuotta!

Tuttini ovat toden totta menneet kaikki rikki, jonka vuoksi olen jo viikon ajan nukkunut ilman. Ensimmäisenä iltana olin tapauksesta aika vihainen, mutta siitä eteenpäin unet ovat sujuneet paremmin. Uusin bravuurini on unille käymisen vitkuttelu: pyydän vuoroin sänkyyn imuria, kitaraa, koripalloa, poraa, jne. saamatta kuitenkaan näistä yhtäkään. Kiukuttelujen jälkeen tyydyn useimmiten iltarutiineihini eli nallen halimiseen ja kirjojen lukemiseen.

Uuden vuoden kunniaksi myöskin hiukseni lyhenivät. Pääni ajeltiin isin partatrimmerillä tasaiseksi siiliksi. Olin toimenpiteessä hyvin yhteistyökykyinen ja jälkeenpäin lyhyttä tukkaa oli hassu kokeilla.

Asta-täti kävi täällä meillä muutaman päivän visiitillä. Ja näytinkin hänelle kaiken osaamiseni... jäähypenkkiä kulutettiin päivittäin, milloin mistäkin syystä (kaappien avaaminen, astianpesukoneen käynnistäminen, pallon heittely minne sattuu). Asta kun oli luullut että olen aina niin kiltti poika Ü Ja olenhan minä, aina välillä. Terkkuja Astalle ja Pirre-kissalle saunaan!

Paluu päiväkotiin tapahtui maanantaina. Tädit kertoivat äidille että elämäni siellä jatkuu kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Tuttuun tyyliin pidän vauhtia yllä paikkoja tutkiessani (tädit juoksevat hiki päässä perässäni).

Äiti sai päiväkodin tädeiltä kehuja pallonheittotaidoistani - onko tuo ihme, kun koripallo kun on minulle kaikki kaikessa. Osaan ottaa jo kopinkin, minulle syötettäessä. Välillä määrään isiä ja äitiä mukaan peleihin; ohjaan heidät omille paikoille istumaan (tuoli ja tyyny). Sitten heittelemme vuorotellen ja innostun jos jompikumpi patuttaa (=taputtaa) minulle. Isi ja äiti ihmettelevät kovasti että osaan heitellä hyppyheittojakin, tämä kun vaatii jo paljon koordinaatiota.

Treenit jatkuu... Aku

Korjailen tässä poralla mopooni asennettua etuvaloa

Tämä paketti oli aika "helppo" Ü

Pakettejaa, lisää!

Joilu (=joulu Akun aksentilla) meni jo!

Nyt se joilu on ohi - huh. Kuusi kaatuu, enteni (=enkeli), pipaji, tuntti (=kinkku) ja kala olivat tästä ajasta opitut sanani (ja kuusi ei muuten koskaan kaatunut, äiti huomauttaa). Jouluruoka maistui ja paketteja oli paljon; niin paljon, että heitin jakaessa muutaman paketin olkani yli. Onneksi mitään ei rikkoutunut, sillä sisältöinä olivat isille vatupassi ja Asta-tätille pussilakana. Itse sain mm. kauan odotetun OMAN imurin, porakoneen (jota uskalsin käyttää vasta joulupäivänä...) ja junaradan. Olin siis ollut mitä ilmeisimmin kilttinä. Olisipa joulu joka päivä!



Pipajii - nam!


Uutta vuotta odotellen,

Aku

Heipparallaa!

Jos ette sattumoisin ole huomanneet, muistutan että minulla tuli tällä viikolla ikää 1½ vuotta täyteen. Siis, puoli vuotta aikaa miettiä 2-vuotis syntymäpäivälahjaani Ü Neuvolakäynnillä olin tosi reipas. Täti kehui palloilutaitojani, taisi hän välillä pelätä tavaroidensa puolesta, pallo viuhuessa kädestäni ympäri huonetta. Reippauteni ja puhumiseni kehittymiseni kirjattiin myös neuvolakorttiini. Miehen mitat ovat 15 kiloa ja 87 senttiä. Rokotetta en edes osannut odottaa, mutta itku tuli kun piikki pisti.

Puhumiseni menee tällä hetkellä kovasti eteenpäin. Poimin aktiivisesti uusia sanoja ja minulle voi myös niitä opettaa. Viimeisimpiä uusia sanojani taitavat olla kaivuri, pipari ja pieru. Lisäksi opin juuri sanomaan "mukaan" (otan samalla pyytämäni henkilön kädestä kiinni). Ruokapöydässä osaan sanoa "maistaa" ja "lisää". Potan jälkeen pyllypyykillä huudan "isiii, kakkaaa", jolla viestin isiä tyhjentämään pottaa, sillä aikaa kun äiti laittaa vaipan.

Hoen päivittäin hyvin mahtipontisesti "koripallo". Ja tämä on myös sana, jolla aamut alkavat, heti silmieni avauduttua. Ensimmäiset kaksi peräkkäistä sanaani olivat myös samasta lajista: "heittää pallo". Ja palloahan meillä pelataan. Välillä käydään Pyynikillä tai Nokian Palloiluhallilla katsomassa pelejä ja sitten treenataan nähtyjä asioita kotona omaan koriin. Välillä korini on mennyt ihan rikki kovasta harjoittelusta (tällä yritetään saada muitankin leluja leikkeihin, äiti huomauttaa). Peleissä seuraan, itse ottelun lisäksi, hyvin tarkkaan tauoilla koripallokenttää siivoavia lapsia. Siivoaminen kun on palloilun ohella bravuurini... tästä on tainnutkin olla jo puhetta. Joka tapauksessa, äiti ja isi ovat jo luvanneet että ensi kaudella pääsen luuttupojaksi. Pikku hiljaa autotkin ovat saaneet sijaa leikeissäni (saatuani Little People -sarjan ukkoja, autoja ja parkkihallin)ja satunnaisesti jaksan tehdä legoja sekä palapelejä.

Uhmaan edelleen kovemmin ja kovemmin isiä ja äitiä. Enää ei taideta puhua valikoivasta kuulosta, vaan ihan jostain muusta... Meille on perustettu olohuoneeseen jäähypenkki, jossa olenkin jo muutamat pariminuuttiset istunut (kummasti rauhoittaa, äiti lisää).

Päiväkotielämääni on tullut jo yli kahden viikon tauko, näiden kaupunkin vesiongelmien tai lähinnä tautien tartuntariskin vuoksi. Äiti ei halua vaarantaa masussa olevan vauvan tilaa. Ja palaan normaaliarkeen vasta 7. tammikuuta, joten taukoa ehtii tulla yli kuukausi. Päivittäin luettelen kyllä tätien ja leikkikavereitteni nimiä - ikävä taitaa olla. Vesiongelmat meillä jäivät onnellisen vähäisiksi, sillä ollaan täällä puhtaammalla puolella ja ainakin toistaiseksi ollaan onnistuttu välttämään tartunnat.

Tästä joulusta en oikeen ymmärrä mitään. Luukkujen taakse on kurkittu jo monta päivää, kuusi on koristeltu, enkeleitä ja tonttuja joka puolella, pipareita leivotaan ja lauletaan tip-tap. Olemme kuulemma tämän kyseisen päivän kotona; mummit, pappa ja Asta-täti tulevat kylään. Tulen sitten kertomaan mitä tuona päivänä tapahtui!


Jouluterveisin,

Aku

No Moi!

Osaan oikeasti jo sanoa "no moi!" ja saatan heittää huudahdukseni kenelle tahansa vastaan tulevalle. Tervehdyksistä viljelen paljon myös hei-hei:tä vilkutuksien kera. Sanavarastoni on siis alkanut karttumaan ja kopioin paljon kuulemaani. Sanojani tällä hetkellä: popo, mopo, kisu, hauva, äiti, isi, mummi, pappa, valo, ei (vastaukseni jokaiseen minulle esitettyyn kysymykseen), puuro, hillo (jota tulisi tarjoilla joka ruokailulla), potta, sauna, kello, avaa, anna minä, vaippa, nenä, pois, mennään, jne.

Rajojeni koestaminen on äidille ja isille arkipäivää. Päiväkodistakin kerrotaan että uhmaa on ilmassa ja että omaan valikoivan kuulon. Jos minua esimerkiksi kieltää, kokeilen muutaman kerran lisää, ja jos sattuu niin että joku päättää tulla luokseni lopettaakseen pahantekoni, teen kiellettyä asiaa äkkiä niin monta kertaa kun vain suinkin vielä ehdin. Kotona teen kolttosiani usein sarjatulessa, siirtyen kielletystä toiminnasta toiseen. Kiipeily, astianpesukoneen ohjelmointi ja valojen räpsyttely ovat top3-listallani.

En tietenkään ihan aina koettele vanhempieni hermoja. Leikeissä suosikkeihini kuuluvat edelleen pallot. Huoneessani on pikkukori, jossa treenaan heittoja lähietäisyyksiltä. Onnistumisen jälkeen kuuluu muuten huutaa aina "jeeeee!". Kirjat, palapelit ja legot ovat edelleen kovassa käytössä. Mutta, jälleen on yksi yli muiden: IMURI. Voisin siivota kellon ympäri. Imurin läsnäollessa tulee sen olla täysin käyttövalmiudessa, johdon seinässä ja laitteen toiminnassa. Tilapäisesti hiusharja, kärpäslätkä, vyö tai kenkälusikka voivat toimia imurina.

Alla lisää kuulumisiani kuvien kera.

Terkuin, Aku

Tässä ollaan isin, äidin ja Paavilaisen Tommin kanssa Korkeasaaressa. Nähtiin jos jonkinmoisia eläimiä, eräät vähän nätimpiä kuin toiset. Vapaana tallustelleet riikinkukot innostuivat vallan napostelemistani omppupaloista ja lähtivät seuraamaan meitä. Kissaeläimillä, kuten lumileopardeilla oli leikeissä palloja, ihan niin kuin minullakin. Retki päättyi kuitenkin osaltani kiukun puuskaan, minunkun nykyään täytyisi saada tahtoni läpi asiassa kuin asiassa.

Isojen poikien sänkyyn

Pari viikkoa sitten siirryin pois pinnasängystä, isojen poikien sänkyyn. Unet uudessa sängyssä ovat menneet hyvin. Osaan hienosti kiivetä sänkyyni kuin myös tulla itse pois. Niinpä lähes joka yö isi ja äiti heräävät jalkojeni tepsutukseni ääneen. Olen tällöin matkalla heidän väliin nukkumaan.

Saunapoika

Olen melkomoinen saunoja (kuvassa juuri kylpemästä tulleena). Jos joku sattuukin, vaikka vain sivulauseessa, mainitsemaan jonkin sanoista sauna, löyly tai pesulle, menen puolijuoksua kylpyhuoneen ovelle ja hoen "nauna, tss...". Löylynheitto on hitti, muttei kuitenkaan voita maailman vahvin mies -mittelöä, jossa kampeanpäälleni täyden pesuvadillisen vettä.

Ulkoilemassa

Ulkoleikeissä olen nyt syksymmällä haravoinut ja harjaillut puista pudonneita lehtiä, enimmäkseen kuitenkin pöyhinyt äidin aikaansaamia lehtikasoja. Päiväkodissa puuhastelen paljon hiekkalaatikolla, ajelen isoilla rekka-autoilla ja keinun hurjaa vauhtia.

Lomaterveisiä

Lomat on lorvittu ja keskiviikkona oli jo minunkin aika palata päiväkotiin. Äkkiä tuo heinäkuu vierähtikin! Loman aikana omaa huonettani laitettiin kuntoon. Sain mm. tämän ihanan tyynyn, jonka päälle kellahtelen vähän väliä. Kaikki leluni rahdattiin myös huoneeseeni, mutta ripottelen niitä päivän aikana tietysti pitkin poikin kotia.

Pari päivää sitten saavutin eräänlaisen virstanpylvään pienessä elämässäni. Otin ensimmäiset askeleeni Asta-tädin houkuttelemana. Äiti ja isi olivat tuolloin töissä, mutta olen sittemmin kyllä hyvin innokkaasti esitellyt uutta taitoani. Ulkoleikeissä rakastan viilettää taaperokärryni ohjaksissa ja kerätä käpyjä kyytiin.

Äiti on pahoillaan saamattomuudestaan kirjoitella kuulumisiani. Viime viikkojen pahoinvointi ei ole helpottanut asiaa. Niin tosiaan, minulle on kuulema tulossa leikkikaveri, joskus ensi vuoden helmikuussa. Hurjaa!!!

OLEN 1-VUOTIAS

Kyllä aika kiitää nopeasti. Ajatelkaapa, kävimme isin ja äidin kanssa 1-vuotisneuvolassa! Olen kasvanut 80,5cm:iin ja painoa on kepeät 12,850g. Neuvolassa käyttäydyin tietysti kuin unelma, vaikka kotona olen kova poika testailemaan vanhempieni hermoja. Tuon tuosta olen tukkanuottasilla kokeiltuani "vain vähän" jotakin kiellettyä. Minua siis kielletään (!) ja kun sitä tehdään tarpeeksi tiukkaan äänensävyyn, pääsee poru. Kiellettyjen listalta lempipuuhaani on edelleen dvd-soittimen räpellys, uunin ja astianpesukoneen nappuloiden vääntely/painelu, uutena cd-levyjen tarkastaminen sekä huonekalujen ja seinien koputtelu mailallani (=paistinlasta). Olen myös jo jonkin aikaa osannut heittää palloa ja äskettäin keksin ettei muiden tavaroiden heittäminen olekaan vanhempieni mielestä hyvä juttu. Usein otankin esimerkiksi traktorini käteen, katson äitiä ja nakkaan ajopelin menemään. Toistan tätä kunnes äiti reagoi. Kävelyni on vielä puita-pitkin-menemis-asteella, mutta hiljaa hyvä tulee. Syömisen ja juomisen kanssa en kiukuttele, jos vain saan suuhuni vaihtoehdoista juuri sitä kyseistä mitä pikku etusormeni osoittaa. Suustani tuleva pälpätys on moninaista. Tavuja lentelee, mutta toistaiseksi "pa" eli pallo on ainoa minkä isi ja äitikin ymmärtävät.

Mieluisimpia (sallittuja) puuhiani 1-vuotiaana:

musiikin kuuntelu ja tanssiminen

rikkaimurilla imurointi (äidin avustuksella)

pallon potkiminen

keinussa keinuminen

kirjojen katseleminen

leikit vedessä

Kesäterkuin, Aku

MÖKILLÄ

Tuula-mummi antoi vauhtia syöttötuolissa. Olin katketa nauruun. Eteenpäin vedettäessä otin rennosti: annoin selkäni levätä selkänojassa ja pääni pudota taakse.

Kottikärrykyytiä. Jiii-haaa!

Maunon kyydissä oli hurjaa. Istumaan päästyäni tartuin heti rattiin ja hamusin toisella kädellä vaihdekeppiä. Aina kun Risto-pappa starttasi Maunon, seurasin hyvin tarkasti mitä tapahtuu. Kaikken huvittavinta mökillä oli kuitenkin Tuula-mummin ihmeellinen harrastus. Hän sirppasi pitkiä heiniä - ja minä nauraa käkätin. Muille ei oikein selvinnyt mikä siinä nauratti...

Ja täältä pesee!

Tässä yksi hittipuuhistani. Jos minulle erehtyy ehdottamaan yhtä läpyä, on varauduttava antamaan niitä lisää: molemmilla käsillä ja kaikki paikalla olijat pääsevät osallistumaan.

Taidonnäyte ensimmäisistä seisomisistani. Ja joku palloista täytyy aina pitää mukana menossa!

Kuten huomaatte, olen tässä pukeutunut parhaimpiini, sillä vietimmehän isomummini 80-vuotisjuhlia. Kauluspaita jäi ikävä kyllä kuvaamatta, mutta onhan näitä juhlia tiedossa, mm. piakoin ekat synttärini.

MORJENS!

Lähestyn kovaa vauhtia vuoden ikää ja kehitykseni on sen mukaista. Olen nyt oppinut seisomaannousun ja ottanut muutamat haparoivat sivuaskeleet olohuoneen pöytään tukien. Konttausvauhtini kiihtyy nollasta sataan silmän räpäyksessä. Osaan heittää femmoja eli antaa läpyjä. Olen myös kova poika laittamaan pieniä koripallojani kuppeihin eli toisin sanoen tekemään koreja!

Tänään pääsin ihmeelliseen kyytiin! Ensin puettiin päälle, sitten istuttiin kummalliseen istuimeen ja lopuksi jouduin laittamaan kypärä päähän (itkun kanssa). Äiti istui eteeni ja niin lähdettiin pyöräretkelle. Maisemat olivatkin mitä huikemmat! Oli ylämäkeä, alamäkeä, muita lapsia, autoja ja rankan reissun loppumetreillä nukahdinkin äidin selkään nojaten.

Uusia seikkailuja odotellessa,

Aku

Pidimme vappuna Ainon ja Akselin kanssa kanssa pool partyt. Pääsimme yhtäaikaa kylpemään ja näytinkin isommille kavereille kuka on kukin. Melskasin ammeessani tekemällä hyökyaaltoja, välillä nousin laidalle karjumaan ja haastoin molempia vesisotaan. Samaan ammeeseen kanssani oli ei kannattanut tulla! Muutoin juhliminen sujui yhteishengessä, vuoroin leikkien ja syöden. Suosikkipuuhaani oli istua biljardipöydällä ja latoa palloja pusseihin.

Lupasin ensimmäisten hampaitteni puhjettua tulla joskus esittelemään upeaa kalustoani. Nyt suussani komeilee jo kokonaista 12 maitohammasta!

Arvausleikki: Mitä eläintä esitän? Täydelliseen vastaukseen vaaditaan tarkka lajike!

Vierailimme muutama viikko sitten Mannilan poppoolla. Meillä oli ystäväni Tuulin kanssa tosi vauhdikkaat leikit: osoittelimme kilpaa lamppuja, yritimme kiipeillä rappusissa ja halusimme useimmiten leikkiä samoilla leluilla. Tämä osoittautuikin ainoaksi kuvaksi jossa olemme molemmat paikallaan. Reissun myötä nimesin myös legokoirani Leeviksi Ü Terveisiä Naantaliin!

Päiväkotiin lähdetään joka aamu näin iloisella mielellä. Hieman meitä kyllä harmittaa, sillä äidin työvuorojen helpottuessa joudunkin vaihtamaan vuoropäiväkodista tavalliseen päivähoitoon. Olemme kaikki tykänneet päiväkodista ja tädeistä paljon. Uusi paikka on haussa ja vaihto tapahtuu todennäköisimmin vasta syksyllä.

Jumppaa autoistuimessa. Ja kuten huomaatte, ei sukkaa! Tapanani on napsia niitä vähän väliä pois jalasta ja niinpä olenkin viettänyt viime aikoina enemmän aikaa sukitta kuin ne jalassa.

En tiedä onko tästä kuvasta teille mitään iloa, mutta äiti halusi välttämättä julkaista otoksen. Tässä siis pottatoverini, pikkukisu ja pikkupupu, ovat joutuneet veden varaan. He kyllä kertoivat minulle, että haluavat välttämättä kylpyyn ja siinä tilanteessa vessanpönttö oli lähin vesipiste. Tapauksesta viisastuneena isi ja äiti eivät enää jätä pottaillessani mitä tahansa tavaroita käteni ulottuville. Pöntön kannen sulkeminen ei auta asiaa; pottailuni sisältää joka kerta kansijumppaa ylävartalolle!

Sain hyvät kyyditykset Akselilta. Akseli osasi myös pakittaa kärryillä, eikä loppujen lopuksi olisi halunnut lopettaa ajeluja ollenkaan.

Soitan soittimilla yhtä tunteella kuin isini. Rumpuja en (äidin lisäys: kaikesta isin uhkailusta huolimatta) ole vielä saanut.

Aplodeja kaikille!

Osaan taputtaa!!! Ensi taputukseni tapahtui, missäs muuallakaan kuin, äidin koripallopelissä (äiti ei ole aloittanut pelaamista uudelleen, kävi vaan harrastelemassa vanhojen pelikavereiden kanssa Pääsiäisturnauksessa Lahdessa). Ja näkisittepä ilmeitäni käsiä yhteen lyödessäni. Äidillä ja isillä tuntuu olevan hauskaa.

Olen myös innostunut näyttämään asioita. Osoittelen hyvin tärkeän näköisenä lamppuja, kukkia, verhoja, pääsiäistipuja, milloin mitäkin. Tuula-mummin luona opin nopeasti missä ukulele sijaitsee ja osoitin alvariinsa soitinta. Mummi jaksoi kiltisti näppäillä sen kieliä. Ja minä taputin!

Tänään yllätettiinkin äiti päiväkodin tätien kanssa. Äiti tähyili minua päiväkodin pihalla rattaista, mutta minä istuinkin hiekkalaatikolla puuhastelemassa! Oli siinä ihmettä kerrakseen. Ainoa asia mikä minua ulkoilussa sapettaa on saappaat. Niissä on vielä niin hankala liikkua koska ne painavat niin paljon. Toivottavasti ilmat lämpenevät pian, että saan uudet lenkkarini käyttöön!

Uusia kuvia tulossa pian!

Päiväkotielämää

Ensimmäinen viikko päiväkodissa on takanapäin. Kaikki sujui osaltani hienosti: söin, nukuin, en vierastanut, jne. Sonja-tädin mukaan opin jo hiukan pitämään puoliani, lähinnä viemään leluja muiden käsistä ja tuuppimaan uusia kavereita pois kulkuväyliltäni. Illat kotona menivät myöskin mukavasti.
Toinen työviikko ei alkanut yhtä iloisissa tunnelmissa. Lauantaina minulle nousi kuume ja siitä lähtien olen ollut toipilaana. Tutustuminen päiväkodin pöpökantoihin alkoi samantien. Sunnuntaina kuume hipoi jo 40 astetta (39,9)! Maanantaina menimmekin äidin kanssa lastenlääkärille. Setä määräsi minulle antibiotit korvatulehdukseen, tippoja silmätulehdukseen ja päälle yskänlääkettä. Saa nähdä pääsenkö tällä viikolla ollenkaan päiväkotiin - perjantaina olisi ohjelmassa retki Titi-nallen taloon Ikaalisiin.
Ei huonoja uutisia ilman hyviä. Liikkumiseni on mennyt eteenpäin, nimittäin sunnuntaina näytin isille ja äidille kuinka kontataan! Maanantaina olin niin huonossa hapessa etten oikeastaan tehnyt muuta kuin nukuin. Tänään on taas leikitty, mutten ole vielä näyttänyt taitojani hoitoapuun tulleelle Raija-mummille.
Kuten moni teistä tietääkin, olen kova rupattelemaan. Tätä ette kyllä vielä tiedäkään... olen sanonut ensimmäisen sanani. Sanon "am-puh" ja osoitan kädelläni lamppua. Äiti on myös huomannut että toistan usein "äi-tä" ja varmaan toivoo että jo pian osoittaisin häntä Ü

Näin kivaa meillä on Akselin kanssa aina! Nina testaa käsivoimiaan.

Lasketko vessapaperiarkkeja? Ei, potassa oli iiii-so kakka Ü

Uk-ko noo-a, uk-ko noo-a oooli kun-non mies...

Hau-hau-hau!

Olen viime aikoina tutustunut tämmösiin isompiin ja innokkaampiin karvakuonoihin. Tämä Riitu-koira halusi vimmatusti nuolla sekä naamaani että korviani. Aluksi kikattelin ja olin ihmeissäni kun koira ei kovista otteistani ja riemunkiljahduksistani huolimatta lähtenyt luotani (kuten kisut kotona). Sain kuitenkin pian tarpeekseni nuolemisesta, mutta Riitu ei - intoni karvaista kaveriani kohtaan lopahti. Kotiin päästyämme tarjosin silti heti naamaani Nisse-kissan nuoltavaksi. Ei lipaustakaan!

Iltapesulla - allas kuin teetetty minulle!

Vrrroooooom! Uusi kärryni koeajossa. Itse en ihan vielä osaa työntää, mutta onnistuu matkan teko näinkin.

Äidin keittiöapulaisena:

Pöllin usein tämän astiapyyhkeen, pyyhin sillä lattiaa ja lopuksi ravistelen.

Kissankarvoille (ja kissoille) kyytiä!

"Iloinen ja reipas nuorimies",

kirjoitti mukava neuvolalääkäri 8kk tarkastuksessa. Vaa'assa lukemat nousivat 12,450 kiloon ja mittanauhaa tarvittiin 74,4cm verran. Lääkäri-setä kehui kokoani ja jäntevyyttäni. Hänellä olikin tekemistä saada minulta heijasteita istuviltani. Samoin ojentaessaan pientä narun päässä olevaa palloa, tartuin siihen kaikin voimin ja hetken vedimme sedän kanssa köyttä. Seuraava neuvola onkin vasta vuoden ikäisenä.

Tässä odottelen Akselin 1-vuotissynttärijuhlille lähtöä

Jee-jee! Kärrytellään! Sekä autossa että vaunuissa köröttely saa minut useimmiten unten maille. Isi on ollut pienenä ihan samanlainen.

Tza-tza-tzaa!!

Olen viimeinkin ymmärtänyt liikkumisen ilon ja lähtenyt ryömimään (vedän käsillä itseäni eteenpäin). Tosin, en vielä oikein hahmota että pääsisin pitkiäkin matkoja omin avuin. Yleensä reittini muodostuu kiinnostavien kohteiden, kuten sähköjohtojen, digiboxin, dvd-soittimen, subbarin ja omien suosikkilelujeni varrelle. Olen myös omaksunut keinon liikkua istuviltaan. Hytkytän vain itseäni edestakaisin ja matka taittuu. Konttausasentoa olen kokeillut isin ja äidin avustuksella, mutta lukema mittarissa on vielä nollilla.

Ääntelyni on kehittynyt yhtälailla. "Tää-tää-tää, pä-pä-pää" ovat uudet lauseeni, mutta eivät pääse lähellekään päristelyni määrää. Olen kehitellyt kikatukseni rinnalle rohean tekonaurun. Äidin mielestä saan sillä vain kurkkuni kipeäksi. Näiden kaikkien lisäksi osaan komentaa. Korotan ääntäni aina tarvittaessa ja painotan loppua kysyvästi.

Unikoulu tuotti hienoa tulosta: heräilen enää kerran kaksi yössä ja usein nukahdan itsekseni. Uniini avuksi on tullut tutti. Luitte oikein: TUTTI. Yksi kaunis päivä äiti tarjosi tuttia leikkeihini ja minä poika laitoin sen suuhun. Sitä olikin kiva lupsutella ja pureskella. Tekee kutaa jälleen kutiaville ikenilleni.

Pottailuja meillä on takana viikon päivät. Olen ensimmäisesta kerrasta lähtien palkinnut joka kerralla äidin kakkatuloksella. Ja kehuja satelee!

Uusia mittoja tulossa 16. päivä, lääkärineuvolan jälkeen.

Tämä kuva ei selittelyjä kaipaa.

Hymypojan täytyy pitää hyvää huolta hampaistaan.