Korjailen tässä poralla mopooni asennettua etuvaloa

Tämä paketti oli aika "helppo" Ü

Pakettejaa, lisää!

Joilu (=joulu Akun aksentilla) meni jo!

Nyt se joilu on ohi - huh. Kuusi kaatuu, enteni (=enkeli), pipaji, tuntti (=kinkku) ja kala olivat tästä ajasta opitut sanani (ja kuusi ei muuten koskaan kaatunut, äiti huomauttaa). Jouluruoka maistui ja paketteja oli paljon; niin paljon, että heitin jakaessa muutaman paketin olkani yli. Onneksi mitään ei rikkoutunut, sillä sisältöinä olivat isille vatupassi ja Asta-tätille pussilakana. Itse sain mm. kauan odotetun OMAN imurin, porakoneen (jota uskalsin käyttää vasta joulupäivänä...) ja junaradan. Olin siis ollut mitä ilmeisimmin kilttinä. Olisipa joulu joka päivä!



Pipajii - nam!


Uutta vuotta odotellen,

Aku

Heipparallaa!

Jos ette sattumoisin ole huomanneet, muistutan että minulla tuli tällä viikolla ikää 1½ vuotta täyteen. Siis, puoli vuotta aikaa miettiä 2-vuotis syntymäpäivälahjaani Ü Neuvolakäynnillä olin tosi reipas. Täti kehui palloilutaitojani, taisi hän välillä pelätä tavaroidensa puolesta, pallo viuhuessa kädestäni ympäri huonetta. Reippauteni ja puhumiseni kehittymiseni kirjattiin myös neuvolakorttiini. Miehen mitat ovat 15 kiloa ja 87 senttiä. Rokotetta en edes osannut odottaa, mutta itku tuli kun piikki pisti.

Puhumiseni menee tällä hetkellä kovasti eteenpäin. Poimin aktiivisesti uusia sanoja ja minulle voi myös niitä opettaa. Viimeisimpiä uusia sanojani taitavat olla kaivuri, pipari ja pieru. Lisäksi opin juuri sanomaan "mukaan" (otan samalla pyytämäni henkilön kädestä kiinni). Ruokapöydässä osaan sanoa "maistaa" ja "lisää". Potan jälkeen pyllypyykillä huudan "isiii, kakkaaa", jolla viestin isiä tyhjentämään pottaa, sillä aikaa kun äiti laittaa vaipan.

Hoen päivittäin hyvin mahtipontisesti "koripallo". Ja tämä on myös sana, jolla aamut alkavat, heti silmieni avauduttua. Ensimmäiset kaksi peräkkäistä sanaani olivat myös samasta lajista: "heittää pallo". Ja palloahan meillä pelataan. Välillä käydään Pyynikillä tai Nokian Palloiluhallilla katsomassa pelejä ja sitten treenataan nähtyjä asioita kotona omaan koriin. Välillä korini on mennyt ihan rikki kovasta harjoittelusta (tällä yritetään saada muitankin leluja leikkeihin, äiti huomauttaa). Peleissä seuraan, itse ottelun lisäksi, hyvin tarkkaan tauoilla koripallokenttää siivoavia lapsia. Siivoaminen kun on palloilun ohella bravuurini... tästä on tainnutkin olla jo puhetta. Joka tapauksessa, äiti ja isi ovat jo luvanneet että ensi kaudella pääsen luuttupojaksi. Pikku hiljaa autotkin ovat saaneet sijaa leikeissäni (saatuani Little People -sarjan ukkoja, autoja ja parkkihallin)ja satunnaisesti jaksan tehdä legoja sekä palapelejä.

Uhmaan edelleen kovemmin ja kovemmin isiä ja äitiä. Enää ei taideta puhua valikoivasta kuulosta, vaan ihan jostain muusta... Meille on perustettu olohuoneeseen jäähypenkki, jossa olenkin jo muutamat pariminuuttiset istunut (kummasti rauhoittaa, äiti lisää).

Päiväkotielämääni on tullut jo yli kahden viikon tauko, näiden kaupunkin vesiongelmien tai lähinnä tautien tartuntariskin vuoksi. Äiti ei halua vaarantaa masussa olevan vauvan tilaa. Ja palaan normaaliarkeen vasta 7. tammikuuta, joten taukoa ehtii tulla yli kuukausi. Päivittäin luettelen kyllä tätien ja leikkikavereitteni nimiä - ikävä taitaa olla. Vesiongelmat meillä jäivät onnellisen vähäisiksi, sillä ollaan täällä puhtaammalla puolella ja ainakin toistaiseksi ollaan onnistuttu välttämään tartunnat.

Tästä joulusta en oikeen ymmärrä mitään. Luukkujen taakse on kurkittu jo monta päivää, kuusi on koristeltu, enkeleitä ja tonttuja joka puolella, pipareita leivotaan ja lauletaan tip-tap. Olemme kuulemma tämän kyseisen päivän kotona; mummit, pappa ja Asta-täti tulevat kylään. Tulen sitten kertomaan mitä tuona päivänä tapahtui!


Jouluterveisin,

Aku

No Moi!

Osaan oikeasti jo sanoa "no moi!" ja saatan heittää huudahdukseni kenelle tahansa vastaan tulevalle. Tervehdyksistä viljelen paljon myös hei-hei:tä vilkutuksien kera. Sanavarastoni on siis alkanut karttumaan ja kopioin paljon kuulemaani. Sanojani tällä hetkellä: popo, mopo, kisu, hauva, äiti, isi, mummi, pappa, valo, ei (vastaukseni jokaiseen minulle esitettyyn kysymykseen), puuro, hillo (jota tulisi tarjoilla joka ruokailulla), potta, sauna, kello, avaa, anna minä, vaippa, nenä, pois, mennään, jne.

Rajojeni koestaminen on äidille ja isille arkipäivää. Päiväkodistakin kerrotaan että uhmaa on ilmassa ja että omaan valikoivan kuulon. Jos minua esimerkiksi kieltää, kokeilen muutaman kerran lisää, ja jos sattuu niin että joku päättää tulla luokseni lopettaakseen pahantekoni, teen kiellettyä asiaa äkkiä niin monta kertaa kun vain suinkin vielä ehdin. Kotona teen kolttosiani usein sarjatulessa, siirtyen kielletystä toiminnasta toiseen. Kiipeily, astianpesukoneen ohjelmointi ja valojen räpsyttely ovat top3-listallani.

En tietenkään ihan aina koettele vanhempieni hermoja. Leikeissä suosikkeihini kuuluvat edelleen pallot. Huoneessani on pikkukori, jossa treenaan heittoja lähietäisyyksiltä. Onnistumisen jälkeen kuuluu muuten huutaa aina "jeeeee!". Kirjat, palapelit ja legot ovat edelleen kovassa käytössä. Mutta, jälleen on yksi yli muiden: IMURI. Voisin siivota kellon ympäri. Imurin läsnäollessa tulee sen olla täysin käyttövalmiudessa, johdon seinässä ja laitteen toiminnassa. Tilapäisesti hiusharja, kärpäslätkä, vyö tai kenkälusikka voivat toimia imurina.

Alla lisää kuulumisiani kuvien kera.

Terkuin, Aku

Tässä ollaan isin, äidin ja Paavilaisen Tommin kanssa Korkeasaaressa. Nähtiin jos jonkinmoisia eläimiä, eräät vähän nätimpiä kuin toiset. Vapaana tallustelleet riikinkukot innostuivat vallan napostelemistani omppupaloista ja lähtivät seuraamaan meitä. Kissaeläimillä, kuten lumileopardeilla oli leikeissä palloja, ihan niin kuin minullakin. Retki päättyi kuitenkin osaltani kiukun puuskaan, minunkun nykyään täytyisi saada tahtoni läpi asiassa kuin asiassa.

Isojen poikien sänkyyn

Pari viikkoa sitten siirryin pois pinnasängystä, isojen poikien sänkyyn. Unet uudessa sängyssä ovat menneet hyvin. Osaan hienosti kiivetä sänkyyni kuin myös tulla itse pois. Niinpä lähes joka yö isi ja äiti heräävät jalkojeni tepsutukseni ääneen. Olen tällöin matkalla heidän väliin nukkumaan.

Saunapoika

Olen melkomoinen saunoja (kuvassa juuri kylpemästä tulleena). Jos joku sattuukin, vaikka vain sivulauseessa, mainitsemaan jonkin sanoista sauna, löyly tai pesulle, menen puolijuoksua kylpyhuoneen ovelle ja hoen "nauna, tss...". Löylynheitto on hitti, muttei kuitenkaan voita maailman vahvin mies -mittelöä, jossa kampeanpäälleni täyden pesuvadillisen vettä.

Ulkoilemassa

Ulkoleikeissä olen nyt syksymmällä haravoinut ja harjaillut puista pudonneita lehtiä, enimmäkseen kuitenkin pöyhinyt äidin aikaansaamia lehtikasoja. Päiväkodissa puuhastelen paljon hiekkalaatikolla, ajelen isoilla rekka-autoilla ja keinun hurjaa vauhtia.

Lomaterveisiä

Lomat on lorvittu ja keskiviikkona oli jo minunkin aika palata päiväkotiin. Äkkiä tuo heinäkuu vierähtikin! Loman aikana omaa huonettani laitettiin kuntoon. Sain mm. tämän ihanan tyynyn, jonka päälle kellahtelen vähän väliä. Kaikki leluni rahdattiin myös huoneeseeni, mutta ripottelen niitä päivän aikana tietysti pitkin poikin kotia.

Pari päivää sitten saavutin eräänlaisen virstanpylvään pienessä elämässäni. Otin ensimmäiset askeleeni Asta-tädin houkuttelemana. Äiti ja isi olivat tuolloin töissä, mutta olen sittemmin kyllä hyvin innokkaasti esitellyt uutta taitoani. Ulkoleikeissä rakastan viilettää taaperokärryni ohjaksissa ja kerätä käpyjä kyytiin.

Äiti on pahoillaan saamattomuudestaan kirjoitella kuulumisiani. Viime viikkojen pahoinvointi ei ole helpottanut asiaa. Niin tosiaan, minulle on kuulema tulossa leikkikaveri, joskus ensi vuoden helmikuussa. Hurjaa!!!

OLEN 1-VUOTIAS

Kyllä aika kiitää nopeasti. Ajatelkaapa, kävimme isin ja äidin kanssa 1-vuotisneuvolassa! Olen kasvanut 80,5cm:iin ja painoa on kepeät 12,850g. Neuvolassa käyttäydyin tietysti kuin unelma, vaikka kotona olen kova poika testailemaan vanhempieni hermoja. Tuon tuosta olen tukkanuottasilla kokeiltuani "vain vähän" jotakin kiellettyä. Minua siis kielletään (!) ja kun sitä tehdään tarpeeksi tiukkaan äänensävyyn, pääsee poru. Kiellettyjen listalta lempipuuhaani on edelleen dvd-soittimen räpellys, uunin ja astianpesukoneen nappuloiden vääntely/painelu, uutena cd-levyjen tarkastaminen sekä huonekalujen ja seinien koputtelu mailallani (=paistinlasta). Olen myös jo jonkin aikaa osannut heittää palloa ja äskettäin keksin ettei muiden tavaroiden heittäminen olekaan vanhempieni mielestä hyvä juttu. Usein otankin esimerkiksi traktorini käteen, katson äitiä ja nakkaan ajopelin menemään. Toistan tätä kunnes äiti reagoi. Kävelyni on vielä puita-pitkin-menemis-asteella, mutta hiljaa hyvä tulee. Syömisen ja juomisen kanssa en kiukuttele, jos vain saan suuhuni vaihtoehdoista juuri sitä kyseistä mitä pikku etusormeni osoittaa. Suustani tuleva pälpätys on moninaista. Tavuja lentelee, mutta toistaiseksi "pa" eli pallo on ainoa minkä isi ja äitikin ymmärtävät.

Mieluisimpia (sallittuja) puuhiani 1-vuotiaana:

musiikin kuuntelu ja tanssiminen

rikkaimurilla imurointi (äidin avustuksella)

pallon potkiminen

keinussa keinuminen

kirjojen katseleminen

leikit vedessä

Kesäterkuin, Aku

MÖKILLÄ

Tuula-mummi antoi vauhtia syöttötuolissa. Olin katketa nauruun. Eteenpäin vedettäessä otin rennosti: annoin selkäni levätä selkänojassa ja pääni pudota taakse.

Kottikärrykyytiä. Jiii-haaa!

Maunon kyydissä oli hurjaa. Istumaan päästyäni tartuin heti rattiin ja hamusin toisella kädellä vaihdekeppiä. Aina kun Risto-pappa starttasi Maunon, seurasin hyvin tarkasti mitä tapahtuu. Kaikken huvittavinta mökillä oli kuitenkin Tuula-mummin ihmeellinen harrastus. Hän sirppasi pitkiä heiniä - ja minä nauraa käkätin. Muille ei oikein selvinnyt mikä siinä nauratti...

Ja täältä pesee!

Tässä yksi hittipuuhistani. Jos minulle erehtyy ehdottamaan yhtä läpyä, on varauduttava antamaan niitä lisää: molemmilla käsillä ja kaikki paikalla olijat pääsevät osallistumaan.

Taidonnäyte ensimmäisistä seisomisistani. Ja joku palloista täytyy aina pitää mukana menossa!

Kuten huomaatte, olen tässä pukeutunut parhaimpiini, sillä vietimmehän isomummini 80-vuotisjuhlia. Kauluspaita jäi ikävä kyllä kuvaamatta, mutta onhan näitä juhlia tiedossa, mm. piakoin ekat synttärini.

MORJENS!

Lähestyn kovaa vauhtia vuoden ikää ja kehitykseni on sen mukaista. Olen nyt oppinut seisomaannousun ja ottanut muutamat haparoivat sivuaskeleet olohuoneen pöytään tukien. Konttausvauhtini kiihtyy nollasta sataan silmän räpäyksessä. Osaan heittää femmoja eli antaa läpyjä. Olen myös kova poika laittamaan pieniä koripallojani kuppeihin eli toisin sanoen tekemään koreja!

Tänään pääsin ihmeelliseen kyytiin! Ensin puettiin päälle, sitten istuttiin kummalliseen istuimeen ja lopuksi jouduin laittamaan kypärä päähän (itkun kanssa). Äiti istui eteeni ja niin lähdettiin pyöräretkelle. Maisemat olivatkin mitä huikemmat! Oli ylämäkeä, alamäkeä, muita lapsia, autoja ja rankan reissun loppumetreillä nukahdinkin äidin selkään nojaten.

Uusia seikkailuja odotellessa,

Aku

Pidimme vappuna Ainon ja Akselin kanssa kanssa pool partyt. Pääsimme yhtäaikaa kylpemään ja näytinkin isommille kavereille kuka on kukin. Melskasin ammeessani tekemällä hyökyaaltoja, välillä nousin laidalle karjumaan ja haastoin molempia vesisotaan. Samaan ammeeseen kanssani oli ei kannattanut tulla! Muutoin juhliminen sujui yhteishengessä, vuoroin leikkien ja syöden. Suosikkipuuhaani oli istua biljardipöydällä ja latoa palloja pusseihin.