Pyykinpesuvastaava

Täytyy tässä minunkin hieman ryhdistäytyä, jottei mene ihan tyttöjen jutuiksi... Olen erittäin innokas pyykinpesuapulainen. Mielestäni pyykkikoneen ja kuivurin tulisi olla aina päällä. Autan reippaana poikana äitiä niin koneiden latauksessa kuin pyykin viikkauksessa. Olen saanut lisänimen sukkakuriiri, sillä aina puhtaiden vaatteiden korin nähdessäni haluan viedä itse sukkani omalle paikalleen. Niiden "oma paikka" on vielä hiukan häilyvä käsite, mutta äiti on tyytyväinen kun pysyn muuten pois pahanteosta.

Olen viime aikoina kokenut kovia. Jouduin pari viikkoa takaperin lääkäriin, jossa minua tutkittiin ja päälle päätteeksi pistetiin sormeen ja laitettiin laastari. Eikä tässä vielä kaikki... Tänään otin yhteen päiväkodin roskiksen kanssa. Tulos Aku - Roskis: 0-1. Poskessani on pipi, kuin myös huuleni turvoksissa. On tämä isoveljeys rankkaa.

Laittakaahan terveisiä kommentteihin Ü

Terkuin, Aku

Katsokaapas tätä! Näin ISOT pojat istuvat pöntöllä. Toistaiseksi olen vain harjoitellut istumista, todelliset teot pönttöön ovat toteutumatta.

Hei, minua kutsutaan toistaiseksi nimellä Iines. Tässä lepäilen isini käsivarsilla, samalla ympäristöäni tutkaillen. Olen todella kiltti tyttö; pääasiassa päiväaskareeni koostuvat nukkumisesta ja syömisestä.

MEILLE TULI VAUVA!

Tässä kuvia pikkusiskostani. Hän on varsinainen kaunotar, minun ja isin silmäterä Ü Vauva syntyi sunnuntaina ja tuli tänään (tiistai) äidin kanssa kotiin. Olen erittäin innokas suukottelemaan ja silittelemään vauvaa... välillä voimani vain yltyvät yli ymmärrykseni.

Tutitonta Uutta Vuotta!

Tuttini ovat toden totta menneet kaikki rikki, jonka vuoksi olen jo viikon ajan nukkunut ilman. Ensimmäisenä iltana olin tapauksesta aika vihainen, mutta siitä eteenpäin unet ovat sujuneet paremmin. Uusin bravuurini on unille käymisen vitkuttelu: pyydän vuoroin sänkyyn imuria, kitaraa, koripalloa, poraa, jne. saamatta kuitenkaan näistä yhtäkään. Kiukuttelujen jälkeen tyydyn useimmiten iltarutiineihini eli nallen halimiseen ja kirjojen lukemiseen.

Uuden vuoden kunniaksi myöskin hiukseni lyhenivät. Pääni ajeltiin isin partatrimmerillä tasaiseksi siiliksi. Olin toimenpiteessä hyvin yhteistyökykyinen ja jälkeenpäin lyhyttä tukkaa oli hassu kokeilla.

Asta-täti kävi täällä meillä muutaman päivän visiitillä. Ja näytinkin hänelle kaiken osaamiseni... jäähypenkkiä kulutettiin päivittäin, milloin mistäkin syystä (kaappien avaaminen, astianpesukoneen käynnistäminen, pallon heittely minne sattuu). Asta kun oli luullut että olen aina niin kiltti poika Ü Ja olenhan minä, aina välillä. Terkkuja Astalle ja Pirre-kissalle saunaan!

Paluu päiväkotiin tapahtui maanantaina. Tädit kertoivat äidille että elämäni siellä jatkuu kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Tuttuun tyyliin pidän vauhtia yllä paikkoja tutkiessani (tädit juoksevat hiki päässä perässäni).

Äiti sai päiväkodin tädeiltä kehuja pallonheittotaidoistani - onko tuo ihme, kun koripallo kun on minulle kaikki kaikessa. Osaan ottaa jo kopinkin, minulle syötettäessä. Välillä määrään isiä ja äitiä mukaan peleihin; ohjaan heidät omille paikoille istumaan (tuoli ja tyyny). Sitten heittelemme vuorotellen ja innostun jos jompikumpi patuttaa (=taputtaa) minulle. Isi ja äiti ihmettelevät kovasti että osaan heitellä hyppyheittojakin, tämä kun vaatii jo paljon koordinaatiota.

Treenit jatkuu... Aku

Korjailen tässä poralla mopooni asennettua etuvaloa

Tämä paketti oli aika "helppo" Ü

Pakettejaa, lisää!

Joilu (=joulu Akun aksentilla) meni jo!

Nyt se joilu on ohi - huh. Kuusi kaatuu, enteni (=enkeli), pipaji, tuntti (=kinkku) ja kala olivat tästä ajasta opitut sanani (ja kuusi ei muuten koskaan kaatunut, äiti huomauttaa). Jouluruoka maistui ja paketteja oli paljon; niin paljon, että heitin jakaessa muutaman paketin olkani yli. Onneksi mitään ei rikkoutunut, sillä sisältöinä olivat isille vatupassi ja Asta-tätille pussilakana. Itse sain mm. kauan odotetun OMAN imurin, porakoneen (jota uskalsin käyttää vasta joulupäivänä...) ja junaradan. Olin siis ollut mitä ilmeisimmin kilttinä. Olisipa joulu joka päivä!



Pipajii - nam!


Uutta vuotta odotellen,

Aku

Heipparallaa!

Jos ette sattumoisin ole huomanneet, muistutan että minulla tuli tällä viikolla ikää 1½ vuotta täyteen. Siis, puoli vuotta aikaa miettiä 2-vuotis syntymäpäivälahjaani Ü Neuvolakäynnillä olin tosi reipas. Täti kehui palloilutaitojani, taisi hän välillä pelätä tavaroidensa puolesta, pallo viuhuessa kädestäni ympäri huonetta. Reippauteni ja puhumiseni kehittymiseni kirjattiin myös neuvolakorttiini. Miehen mitat ovat 15 kiloa ja 87 senttiä. Rokotetta en edes osannut odottaa, mutta itku tuli kun piikki pisti.

Puhumiseni menee tällä hetkellä kovasti eteenpäin. Poimin aktiivisesti uusia sanoja ja minulle voi myös niitä opettaa. Viimeisimpiä uusia sanojani taitavat olla kaivuri, pipari ja pieru. Lisäksi opin juuri sanomaan "mukaan" (otan samalla pyytämäni henkilön kädestä kiinni). Ruokapöydässä osaan sanoa "maistaa" ja "lisää". Potan jälkeen pyllypyykillä huudan "isiii, kakkaaa", jolla viestin isiä tyhjentämään pottaa, sillä aikaa kun äiti laittaa vaipan.

Hoen päivittäin hyvin mahtipontisesti "koripallo". Ja tämä on myös sana, jolla aamut alkavat, heti silmieni avauduttua. Ensimmäiset kaksi peräkkäistä sanaani olivat myös samasta lajista: "heittää pallo". Ja palloahan meillä pelataan. Välillä käydään Pyynikillä tai Nokian Palloiluhallilla katsomassa pelejä ja sitten treenataan nähtyjä asioita kotona omaan koriin. Välillä korini on mennyt ihan rikki kovasta harjoittelusta (tällä yritetään saada muitankin leluja leikkeihin, äiti huomauttaa). Peleissä seuraan, itse ottelun lisäksi, hyvin tarkkaan tauoilla koripallokenttää siivoavia lapsia. Siivoaminen kun on palloilun ohella bravuurini... tästä on tainnutkin olla jo puhetta. Joka tapauksessa, äiti ja isi ovat jo luvanneet että ensi kaudella pääsen luuttupojaksi. Pikku hiljaa autotkin ovat saaneet sijaa leikeissäni (saatuani Little People -sarjan ukkoja, autoja ja parkkihallin)ja satunnaisesti jaksan tehdä legoja sekä palapelejä.

Uhmaan edelleen kovemmin ja kovemmin isiä ja äitiä. Enää ei taideta puhua valikoivasta kuulosta, vaan ihan jostain muusta... Meille on perustettu olohuoneeseen jäähypenkki, jossa olenkin jo muutamat pariminuuttiset istunut (kummasti rauhoittaa, äiti lisää).

Päiväkotielämääni on tullut jo yli kahden viikon tauko, näiden kaupunkin vesiongelmien tai lähinnä tautien tartuntariskin vuoksi. Äiti ei halua vaarantaa masussa olevan vauvan tilaa. Ja palaan normaaliarkeen vasta 7. tammikuuta, joten taukoa ehtii tulla yli kuukausi. Päivittäin luettelen kyllä tätien ja leikkikavereitteni nimiä - ikävä taitaa olla. Vesiongelmat meillä jäivät onnellisen vähäisiksi, sillä ollaan täällä puhtaammalla puolella ja ainakin toistaiseksi ollaan onnistuttu välttämään tartunnat.

Tästä joulusta en oikeen ymmärrä mitään. Luukkujen taakse on kurkittu jo monta päivää, kuusi on koristeltu, enkeleitä ja tonttuja joka puolella, pipareita leivotaan ja lauletaan tip-tap. Olemme kuulemma tämän kyseisen päivän kotona; mummit, pappa ja Asta-täti tulevat kylään. Tulen sitten kertomaan mitä tuona päivänä tapahtui!


Jouluterveisin,

Aku

No Moi!

Osaan oikeasti jo sanoa "no moi!" ja saatan heittää huudahdukseni kenelle tahansa vastaan tulevalle. Tervehdyksistä viljelen paljon myös hei-hei:tä vilkutuksien kera. Sanavarastoni on siis alkanut karttumaan ja kopioin paljon kuulemaani. Sanojani tällä hetkellä: popo, mopo, kisu, hauva, äiti, isi, mummi, pappa, valo, ei (vastaukseni jokaiseen minulle esitettyyn kysymykseen), puuro, hillo (jota tulisi tarjoilla joka ruokailulla), potta, sauna, kello, avaa, anna minä, vaippa, nenä, pois, mennään, jne.

Rajojeni koestaminen on äidille ja isille arkipäivää. Päiväkodistakin kerrotaan että uhmaa on ilmassa ja että omaan valikoivan kuulon. Jos minua esimerkiksi kieltää, kokeilen muutaman kerran lisää, ja jos sattuu niin että joku päättää tulla luokseni lopettaakseen pahantekoni, teen kiellettyä asiaa äkkiä niin monta kertaa kun vain suinkin vielä ehdin. Kotona teen kolttosiani usein sarjatulessa, siirtyen kielletystä toiminnasta toiseen. Kiipeily, astianpesukoneen ohjelmointi ja valojen räpsyttely ovat top3-listallani.

En tietenkään ihan aina koettele vanhempieni hermoja. Leikeissä suosikkeihini kuuluvat edelleen pallot. Huoneessani on pikkukori, jossa treenaan heittoja lähietäisyyksiltä. Onnistumisen jälkeen kuuluu muuten huutaa aina "jeeeee!". Kirjat, palapelit ja legot ovat edelleen kovassa käytössä. Mutta, jälleen on yksi yli muiden: IMURI. Voisin siivota kellon ympäri. Imurin läsnäollessa tulee sen olla täysin käyttövalmiudessa, johdon seinässä ja laitteen toiminnassa. Tilapäisesti hiusharja, kärpäslätkä, vyö tai kenkälusikka voivat toimia imurina.

Alla lisää kuulumisiani kuvien kera.

Terkuin, Aku

Tässä ollaan isin, äidin ja Paavilaisen Tommin kanssa Korkeasaaressa. Nähtiin jos jonkinmoisia eläimiä, eräät vähän nätimpiä kuin toiset. Vapaana tallustelleet riikinkukot innostuivat vallan napostelemistani omppupaloista ja lähtivät seuraamaan meitä. Kissaeläimillä, kuten lumileopardeilla oli leikeissä palloja, ihan niin kuin minullakin. Retki päättyi kuitenkin osaltani kiukun puuskaan, minunkun nykyään täytyisi saada tahtoni läpi asiassa kuin asiassa.

Isojen poikien sänkyyn

Pari viikkoa sitten siirryin pois pinnasängystä, isojen poikien sänkyyn. Unet uudessa sängyssä ovat menneet hyvin. Osaan hienosti kiivetä sänkyyni kuin myös tulla itse pois. Niinpä lähes joka yö isi ja äiti heräävät jalkojeni tepsutukseni ääneen. Olen tällöin matkalla heidän väliin nukkumaan.

Saunapoika

Olen melkomoinen saunoja (kuvassa juuri kylpemästä tulleena). Jos joku sattuukin, vaikka vain sivulauseessa, mainitsemaan jonkin sanoista sauna, löyly tai pesulle, menen puolijuoksua kylpyhuoneen ovelle ja hoen "nauna, tss...". Löylynheitto on hitti, muttei kuitenkaan voita maailman vahvin mies -mittelöä, jossa kampeanpäälleni täyden pesuvadillisen vettä.

Ulkoilemassa

Ulkoleikeissä olen nyt syksymmällä haravoinut ja harjaillut puista pudonneita lehtiä, enimmäkseen kuitenkin pöyhinyt äidin aikaansaamia lehtikasoja. Päiväkodissa puuhastelen paljon hiekkalaatikolla, ajelen isoilla rekka-autoilla ja keinun hurjaa vauhtia.

Lomaterveisiä

Lomat on lorvittu ja keskiviikkona oli jo minunkin aika palata päiväkotiin. Äkkiä tuo heinäkuu vierähtikin! Loman aikana omaa huonettani laitettiin kuntoon. Sain mm. tämän ihanan tyynyn, jonka päälle kellahtelen vähän väliä. Kaikki leluni rahdattiin myös huoneeseeni, mutta ripottelen niitä päivän aikana tietysti pitkin poikin kotia.

Pari päivää sitten saavutin eräänlaisen virstanpylvään pienessä elämässäni. Otin ensimmäiset askeleeni Asta-tädin houkuttelemana. Äiti ja isi olivat tuolloin töissä, mutta olen sittemmin kyllä hyvin innokkaasti esitellyt uutta taitoani. Ulkoleikeissä rakastan viilettää taaperokärryni ohjaksissa ja kerätä käpyjä kyytiin.

Äiti on pahoillaan saamattomuudestaan kirjoitella kuulumisiani. Viime viikkojen pahoinvointi ei ole helpottanut asiaa. Niin tosiaan, minulle on kuulema tulossa leikkikaveri, joskus ensi vuoden helmikuussa. Hurjaa!!!