Ulkoilemassa

Ulkoleikeissä olen nyt syksymmällä haravoinut ja harjaillut puista pudonneita lehtiä, enimmäkseen kuitenkin pöyhinyt äidin aikaansaamia lehtikasoja. Päiväkodissa puuhastelen paljon hiekkalaatikolla, ajelen isoilla rekka-autoilla ja keinun hurjaa vauhtia.

Lomaterveisiä

Lomat on lorvittu ja keskiviikkona oli jo minunkin aika palata päiväkotiin. Äkkiä tuo heinäkuu vierähtikin! Loman aikana omaa huonettani laitettiin kuntoon. Sain mm. tämän ihanan tyynyn, jonka päälle kellahtelen vähän väliä. Kaikki leluni rahdattiin myös huoneeseeni, mutta ripottelen niitä päivän aikana tietysti pitkin poikin kotia.

Pari päivää sitten saavutin eräänlaisen virstanpylvään pienessä elämässäni. Otin ensimmäiset askeleeni Asta-tädin houkuttelemana. Äiti ja isi olivat tuolloin töissä, mutta olen sittemmin kyllä hyvin innokkaasti esitellyt uutta taitoani. Ulkoleikeissä rakastan viilettää taaperokärryni ohjaksissa ja kerätä käpyjä kyytiin.

Äiti on pahoillaan saamattomuudestaan kirjoitella kuulumisiani. Viime viikkojen pahoinvointi ei ole helpottanut asiaa. Niin tosiaan, minulle on kuulema tulossa leikkikaveri, joskus ensi vuoden helmikuussa. Hurjaa!!!

OLEN 1-VUOTIAS

Kyllä aika kiitää nopeasti. Ajatelkaapa, kävimme isin ja äidin kanssa 1-vuotisneuvolassa! Olen kasvanut 80,5cm:iin ja painoa on kepeät 12,850g. Neuvolassa käyttäydyin tietysti kuin unelma, vaikka kotona olen kova poika testailemaan vanhempieni hermoja. Tuon tuosta olen tukkanuottasilla kokeiltuani "vain vähän" jotakin kiellettyä. Minua siis kielletään (!) ja kun sitä tehdään tarpeeksi tiukkaan äänensävyyn, pääsee poru. Kiellettyjen listalta lempipuuhaani on edelleen dvd-soittimen räpellys, uunin ja astianpesukoneen nappuloiden vääntely/painelu, uutena cd-levyjen tarkastaminen sekä huonekalujen ja seinien koputtelu mailallani (=paistinlasta). Olen myös jo jonkin aikaa osannut heittää palloa ja äskettäin keksin ettei muiden tavaroiden heittäminen olekaan vanhempieni mielestä hyvä juttu. Usein otankin esimerkiksi traktorini käteen, katson äitiä ja nakkaan ajopelin menemään. Toistan tätä kunnes äiti reagoi. Kävelyni on vielä puita-pitkin-menemis-asteella, mutta hiljaa hyvä tulee. Syömisen ja juomisen kanssa en kiukuttele, jos vain saan suuhuni vaihtoehdoista juuri sitä kyseistä mitä pikku etusormeni osoittaa. Suustani tuleva pälpätys on moninaista. Tavuja lentelee, mutta toistaiseksi "pa" eli pallo on ainoa minkä isi ja äitikin ymmärtävät.

Mieluisimpia (sallittuja) puuhiani 1-vuotiaana:

musiikin kuuntelu ja tanssiminen

rikkaimurilla imurointi (äidin avustuksella)

pallon potkiminen

keinussa keinuminen

kirjojen katseleminen

leikit vedessä

Kesäterkuin, Aku

MÖKILLÄ

Tuula-mummi antoi vauhtia syöttötuolissa. Olin katketa nauruun. Eteenpäin vedettäessä otin rennosti: annoin selkäni levätä selkänojassa ja pääni pudota taakse.

Kottikärrykyytiä. Jiii-haaa!

Maunon kyydissä oli hurjaa. Istumaan päästyäni tartuin heti rattiin ja hamusin toisella kädellä vaihdekeppiä. Aina kun Risto-pappa starttasi Maunon, seurasin hyvin tarkasti mitä tapahtuu. Kaikken huvittavinta mökillä oli kuitenkin Tuula-mummin ihmeellinen harrastus. Hän sirppasi pitkiä heiniä - ja minä nauraa käkätin. Muille ei oikein selvinnyt mikä siinä nauratti...

Ja täältä pesee!

Tässä yksi hittipuuhistani. Jos minulle erehtyy ehdottamaan yhtä läpyä, on varauduttava antamaan niitä lisää: molemmilla käsillä ja kaikki paikalla olijat pääsevät osallistumaan.

Taidonnäyte ensimmäisistä seisomisistani. Ja joku palloista täytyy aina pitää mukana menossa!

Kuten huomaatte, olen tässä pukeutunut parhaimpiini, sillä vietimmehän isomummini 80-vuotisjuhlia. Kauluspaita jäi ikävä kyllä kuvaamatta, mutta onhan näitä juhlia tiedossa, mm. piakoin ekat synttärini.

MORJENS!

Lähestyn kovaa vauhtia vuoden ikää ja kehitykseni on sen mukaista. Olen nyt oppinut seisomaannousun ja ottanut muutamat haparoivat sivuaskeleet olohuoneen pöytään tukien. Konttausvauhtini kiihtyy nollasta sataan silmän räpäyksessä. Osaan heittää femmoja eli antaa läpyjä. Olen myös kova poika laittamaan pieniä koripallojani kuppeihin eli toisin sanoen tekemään koreja!

Tänään pääsin ihmeelliseen kyytiin! Ensin puettiin päälle, sitten istuttiin kummalliseen istuimeen ja lopuksi jouduin laittamaan kypärä päähän (itkun kanssa). Äiti istui eteeni ja niin lähdettiin pyöräretkelle. Maisemat olivatkin mitä huikemmat! Oli ylämäkeä, alamäkeä, muita lapsia, autoja ja rankan reissun loppumetreillä nukahdinkin äidin selkään nojaten.

Uusia seikkailuja odotellessa,

Aku

Pidimme vappuna Ainon ja Akselin kanssa kanssa pool partyt. Pääsimme yhtäaikaa kylpemään ja näytinkin isommille kavereille kuka on kukin. Melskasin ammeessani tekemällä hyökyaaltoja, välillä nousin laidalle karjumaan ja haastoin molempia vesisotaan. Samaan ammeeseen kanssani oli ei kannattanut tulla! Muutoin juhliminen sujui yhteishengessä, vuoroin leikkien ja syöden. Suosikkipuuhaani oli istua biljardipöydällä ja latoa palloja pusseihin.

Lupasin ensimmäisten hampaitteni puhjettua tulla joskus esittelemään upeaa kalustoani. Nyt suussani komeilee jo kokonaista 12 maitohammasta!

Arvausleikki: Mitä eläintä esitän? Täydelliseen vastaukseen vaaditaan tarkka lajike!

Vierailimme muutama viikko sitten Mannilan poppoolla. Meillä oli ystäväni Tuulin kanssa tosi vauhdikkaat leikit: osoittelimme kilpaa lamppuja, yritimme kiipeillä rappusissa ja halusimme useimmiten leikkiä samoilla leluilla. Tämä osoittautuikin ainoaksi kuvaksi jossa olemme molemmat paikallaan. Reissun myötä nimesin myös legokoirani Leeviksi Ü Terveisiä Naantaliin!

Päiväkotiin lähdetään joka aamu näin iloisella mielellä. Hieman meitä kyllä harmittaa, sillä äidin työvuorojen helpottuessa joudunkin vaihtamaan vuoropäiväkodista tavalliseen päivähoitoon. Olemme kaikki tykänneet päiväkodista ja tädeistä paljon. Uusi paikka on haussa ja vaihto tapahtuu todennäköisimmin vasta syksyllä.

Jumppaa autoistuimessa. Ja kuten huomaatte, ei sukkaa! Tapanani on napsia niitä vähän väliä pois jalasta ja niinpä olenkin viettänyt viime aikoina enemmän aikaa sukitta kuin ne jalassa.

En tiedä onko tästä kuvasta teille mitään iloa, mutta äiti halusi välttämättä julkaista otoksen. Tässä siis pottatoverini, pikkukisu ja pikkupupu, ovat joutuneet veden varaan. He kyllä kertoivat minulle, että haluavat välttämättä kylpyyn ja siinä tilanteessa vessanpönttö oli lähin vesipiste. Tapauksesta viisastuneena isi ja äiti eivät enää jätä pottaillessani mitä tahansa tavaroita käteni ulottuville. Pöntön kannen sulkeminen ei auta asiaa; pottailuni sisältää joka kerta kansijumppaa ylävartalolle!

Sain hyvät kyyditykset Akselilta. Akseli osasi myös pakittaa kärryillä, eikä loppujen lopuksi olisi halunnut lopettaa ajeluja ollenkaan.

Soitan soittimilla yhtä tunteella kuin isini. Rumpuja en (äidin lisäys: kaikesta isin uhkailusta huolimatta) ole vielä saanut.

Aplodeja kaikille!

Osaan taputtaa!!! Ensi taputukseni tapahtui, missäs muuallakaan kuin, äidin koripallopelissä (äiti ei ole aloittanut pelaamista uudelleen, kävi vaan harrastelemassa vanhojen pelikavereiden kanssa Pääsiäisturnauksessa Lahdessa). Ja näkisittepä ilmeitäni käsiä yhteen lyödessäni. Äidillä ja isillä tuntuu olevan hauskaa.

Olen myös innostunut näyttämään asioita. Osoittelen hyvin tärkeän näköisenä lamppuja, kukkia, verhoja, pääsiäistipuja, milloin mitäkin. Tuula-mummin luona opin nopeasti missä ukulele sijaitsee ja osoitin alvariinsa soitinta. Mummi jaksoi kiltisti näppäillä sen kieliä. Ja minä taputin!

Tänään yllätettiinkin äiti päiväkodin tätien kanssa. Äiti tähyili minua päiväkodin pihalla rattaista, mutta minä istuinkin hiekkalaatikolla puuhastelemassa! Oli siinä ihmettä kerrakseen. Ainoa asia mikä minua ulkoilussa sapettaa on saappaat. Niissä on vielä niin hankala liikkua koska ne painavat niin paljon. Toivottavasti ilmat lämpenevät pian, että saan uudet lenkkarini käyttöön!

Uusia kuvia tulossa pian!